Quantcast
Channel: How to be a Bridezilla
Viewing all 85 articles
Browse latest View live
↧

Viinat Virosta

December 21, 2014, 7:39 am
$
0
0
Ajattelin ensin kirjoittaa teille seikkaperäisen, minuuttiaikataulutetun selostuksen meidän päivästä Tallinnassa, mutta sitten ajattelin että tyhjänpäiväisen jauhannan sijaan hyötyisitte enemmän muistilistasta. Vai mitä?

Varaa matka ajoissa.

Eli älä tee niinkuin minä ja yritä varata matkaa vain vajaata viikkoa ennen. Et pääse enää lauantailaivalle. Joudut menemään sunnuntaina. Ja järjestämään muut suunnitelmasi uudelleen. 


Muista etsiä passi hyvissä ajoin.

Itse tajusin passin olevan hukassa lähtöä edeltävänä iltana. Tästä seurasi parin tunnin etsintäralli, perheriita ja melkein matkan peruminen. Passi löytyi lopulta ystäväni luota, hänen lipaston laatikostaan. Älkää kysykö miten se sinne joutui - en tiedä itsekään.


Mene ajoissa lähtöselvitykseen.

Eli lähde ajoissa liikenteeseen. Seurasimme Viking Linen autojen lähtöselvitystä ja pari autoa käännytettiin porteilta takaisin. Me päästiin laivaan, koska oltiin paikalla kiltisti puoli tuntia ennen Eckerön selvityksen aukaisua. Lällällää.


Ole siis kaikinpuolin ajoissa. 

Piste.


Muista hyvä matkaseura.

Jos onnistut saamaan laivasta mukavan istumapaikan: Älä nouse ylös.

Et löydä toista. Kortteja kirjoittava mummo valtasi kahviossa yhden kokonaisen pöytäryhmän, niinkuin myös sukkia kutova mamma. Ja ne ei hievahda. Eikä niiden pöytään saa istua.  Joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää. Ja sitten seisot loppumatkan. Tai istut erittäin epämukavalla baarijakkaralla.

Minulla oli mukava paikka. Sitten nousin seisomaan.

Varaudu pahoinvointiin.

Minä en varautunut. Antaumuksella kitusiin ahdetun buffet-aamiaisen jälkeen lähdettiin tekemään hintavertailua laivan kauppaan. Virhe. Kaupassa heilui, lasit kilisi ja askel horjui. Ja mua oksetti. Lopulta mua oksetti koko matkan Tallinnaan asti. Yööök. Normaalisti minulla on matkapahoinvointilääkkeet mukana vaan ei nyt. Tieeetysti. Etkä pääse istumaan, koska mummot.

En varautunut. Ja Joulupukki ehdotteli tuhmia.

Tee ostoslista.

Päätä etukäteen mitä ostat ja kuinka paljon. Lisää siihen puolet. Tai vähintään 1/4 osa. Näin vältyt siltä, että huomaat katsovasi olohuoneessa nököttävää, säälittävää viinalastia ja mietiväsi, että "Voi ei voi ei voi ei. Nää ei riitä,  ei vaan riitä!". Ja sitten Sulhanen ja Bestman joutuu tekemään uuden Tallinnan reissun. Niinkuin meillä. 

Viinat jotka eivät riitä.


Tee ostoslista.

Päätä mitä ostat. Älä tee heräteostoksia. Me oltiin kantamassa kassalle energiajuomasalkkua ja kolmea litraa Viru Valgeaa ja juuri ennen kuin meidän vuoro olisi tullut, katsottiin toisiamme ja sanottiin melkein yhteen ääneen "miks me näitä oikein ostetaan?". Niin. Ei tiedetty vastausta joten jätettiin ostamatta. Kossubatteryt toki olisi olleet kiva lisä, mutta taas vaatineet a) pöytätilaa jota ei ole b)kertakäyttömukeja joita ei haluta c) rahaa. Eli ei. 

Kuvakaappausmuistilista.


Älä ylilastaa autoa.

Vaikka viinaa saa hilata tänne rapakon takaa mielin määrin, se ei tarkoita että siihen sun pikku Fiatiin saa lastata sitä niin paljon kuin sielusietää. Tullimies ei tykkää. Tullimies tulee vihaiseksi. 

Älä ylilastaa itseäsi tai taas tulee laivalla paha olo. 

Ota auton paperit mukaan.

Katso että rekisteriote on mukana. Meillä se ei ollut autossa, mutta näppäränä tyttönä nappasin sen olkkarin pöydältä lähtiessä mukaan. Oompa mä fiksu.

Jos lähdet matkaan isoserkun Transitilla niin muista ottaa mukaan auton maastavientilupa. Ettei Tullimies luule, että olet pöllinyt auton. Tullimies varmasti automaattisesti olettaa myös, että olet myymässä sitä Mustanmäen torilla varaosina eteenpäin. Ei hyvä. 

Kävele pikkukujilla.

Ota mukaan todisteita siitä, ettet ole pimeän viinan diileri.

Jos röijäät Suomeen 100 lavaa kaljaa ja 30 litraa Viruvalgeaa niin sinulta luultavasti tullaan pyytämään todisteita siitä, ettet myy alkoholituotteita hyvällä katteella kotikyläsi peräkammarin pojille. Tai yläasteen pihassa mopomojille. Ota siis mukaan esimerkiksi esteettömyystodistus ja hääkutsu, jolla voit todistaa että puhdas tarkoituksesi on juottaa sukulaiset ja ystävät tujakkaan känniin.

Varaudu pahoinvointiin myös paluumatkalla. En varautunut. 




↧
Search

Tunteisiin

December 21, 2014, 7:27 pm
$
0
0
Marjaliisa Vähä-Välimäki ja Pekka Taka-Tuikkari ovat menossa naimisiin. Marjaliisan isoukki on tullut jostain kaukaa kävellen tänne asti. Sukunimi ei  siis isoukin kärsimysten ja känsäisten jalkojen takia saa kuolla, mutta Marjaliisa haluaa tuntea yhteneväisyyttä rakkaaseensa myös jakamalla yhteisen sukunimen. Pekka ei taas voi Taka-Tuikkarista luopua ihan vaan siksi, ettei mies voi ottaa hänen mielestään naisen sukunimeä. Kun ei vaan voi. Syntyy perheriita. 

Pappi kysyy ja Marjaliisa ja Pekka molemmat "tahtovat". Nimiriitakin on saatu selvyyteen. He ovat tästä kauniista päivästä lähtien Marjaliisa Vähä-Välimäki-Taka-Tuikkari ja Pekka Taka-Tuikkari. Kyllä. Miettikääpä sitä postilaatikkoa.

Taka-Tuikkari
Vähä-Välimäki-Taka-Tuikkari
Ei mainoksia
Ei ilmaisjakelua
Kiitos!


Entäs Marjaliisan sähköpostiosoitetta. Sehän on tietysti Marjaliisa.vaha-valimaki-taka-tuikkari@ketaaneikiinnosta.fi. Marjaliisa ei tule koskaan saamaan ainuttakaan sähköpostia, koska kukaan ei onnistu lataamaan tuota hirviötä ikinä oikein minnekään. Edes Viagra-mainokset ei löydä Marjaliisaa. Ja siitä se saa syyttää ihan itseään. 

Onhan näitä. Jantunen-Pöntinen, Möttönen-Virtanen, Mäentaus-Mäkinen, Sorsa-Sievinen, Pekkanen-Mikkonen. Oikeesti. Ei ku vaan kaikki yhteen somaan nippuun!





Toisille se, että naimisiin mennessä nimi muuttuu on hirveä tragedia. Ymmärrän hirvittävän hyvin sellaisia joiden sukunimi on Von Af Gallen Svinhufvud ja jotka ovat viimeisiä oljenkorsia sukunimen säilymiselle, mutta piruvie jos sun sukunimi on esimerkiksi Sikanen tai Kankkunen niin miksi siinä pitää kaksin käsin roikkua? Tai Korhonen, Tai Virtanen. TEITÄ ON YHTEENSÄ VIISIKYMMENTÄTUHATTA. Moloja on Suomessa KUUSI. Sikiöitäkin vain vajaa 400! Molot ja Sikiöt säilyttäkööt rauhassa sukunimensä ihan missä vaan tilanteessa - haluaisin nähdä teidät runsaslukuisempana kuin koskaan! Kuinka eeppistä muuten olisi jos sukunimi olisi Molo-Sikiö? Lerssi, Heijari ja Kivessilta ovat myös ihka-aitoja suomalaisia sukunimiä... Tarvitseeko sanoa muuta?
 

Toisaalta, eikös sitä miehelle luvata olla rinnalla hyvässä (sukunimessä) kuin pahassakin (sukunimessä)? Minulle on itselleni on ihan ääääärimmäisen tärkeää vaihtaa sukunimeäni. Miksi? En tiedä. On vaan. Se on oikeasti se ainoa asia joka varmasti siitä päivästä jää ainiaaksi itselle. Puvun voi myydä, sormus voi hävitä, kukat lakastuu ja valokuvat vaikka palaa poroksi. Tai nykypäivänä varmemmin poksahtaa kovalevy tietokoneesta, mutta kuitenkin - Sukunimi on ja pysyy. En malta odottaa, että minusta tulee Rouva N.N!


Menikö kenties taas pienesti tunteisiin? 




Meneekö muilla?
↧
↧

Nyt ei pihtailla!

December 23, 2014, 8:02 am
$
0
0
Nyt kun kaikki vieraat ovat saaneet kutsunsa (ainakin toivottavasti) niin taitaa olla aika julkistaa kutsut ja sitä myöten hääpäivämme myös teille...



Että semmoset. Ihan erilaiset mitä itse alunperin suunnittelin, mutta en voisi olla onnellisempi. Eräs tuttu teki graafisen suunnittelun inspiraatiokuvien perusteella viinipullopalkalla ja painatutin kutsut paikallisessa digipainossa. Ja ainiin! Minttu piirsi kirkon. Se on iiihana.

Etupuolella on kaikki perustiedot: kuka kutsuu, minne, milloin ja sen mihin mennessä tulostaan on ilmoitettava. Takapuolelta löytyy kirkon ja juhlapaikan osoitteet, majoitusohjeet ja lahjatoive tilinumeroineen sekä se pikkupikkulisäys...


..ja tietysti meidän nimet ja puhelinnumerot.  

Eli alle kaksi kuukautta ja meikä poukkoaa menemään ihan rouvana. Mieletöntä.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille oman elämänsä Bridezilloille! Ottakaa parit viinit ja rentoutukaa! Puspus!

↧

Morsianmiitti Lahdessa!

December 26, 2014, 8:49 am
$
0
0
Nyt kaikki vuoden 2015 ja 2016 ( ja miksi ei 2017 vuoden) morsmaikut ja kaasot kuulolle! Minä ja Paula ollaan häärätty teille mahtipäivää!

Morsianmiitti järjestetään Lahden Seurahuoneella 17.1.2015 klo 13 alkaen ja mukana on monta mahtavaa yhteistyökumppania! Tarkoituksena on viettää rento iltapäivä hyvässä seurassa ja hössöttää häistä ihan luvan kanssa! Yhteistyökumppanit kertovat uusista tuulista hääsuunnittelun saralla ja vastailevat mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Itse tapahtuma on täysin maksuton (pois lukien ruokailu) ja mukaan lähtiessä saa kivan pienen lahjapussin, jossa on rahanarvoisia etuja!

Yhteistyössä mukana Lahden Seurahuoneen lisäksi on ainakin parturi-kampaamo Snazzy, Veromoda, Kukka ja Sisustus Neilikka, Suomen Häämessut ja Laatukoru. Menossa mukana myös ihkaelävää musisointia!


Hyvää seuraa, ruokaa ja etuja! ...Ja tietty mahdollisuus tavata the one and only Bridezilla aka meikäläinen.  Mitä muuta voi morsian toivoa? Ei siis mitään. Mukaan mahtuu parikymmentä nopeinta! Eli ole nopea ja tuikkaa sähköpostia Paulalle osoitteeseen paula@paulanjuhlapalvelu.fi ja  ilmoita montako teitä on tulossa! Mieluiten yksi kaaso jokaista morsmaikkua kohti jotta mahdollisimman moni pääsee mukaan!

Nähdään pian! Eikö niin?!
↧

Tatuoitu morsian

December 26, 2014, 2:48 pm
$
0
0

Mitä mieltä te olette? Sopiiko tatuoinnit morsiamelle? 


Itse olen tehnyt tietoisen päätöksen lykätä sellaisten tatuointien hankintaa jotka näkyisivät hääpäivänä. Minulla on kuva selässä ja toinen nilkassa, mutta ne jäävät somasti mekon alle piiloon. Miksi? Koska ne eivät vain sovi minun unelmieni häihin.

Tässä häiden ohi menoa odotellessa kuvakuume on vain kasvanut. Luulen, että päädytään Sulhon kanssa näyttämään kuta kuinkin heiltä...



 ... Paitsi, että Sulholla ei ole hiuksia. Ei nyt, eikä tuskin koskaan.

Minusta nuo kuvien pariskunnat on jotenkin hellyyttäviä. En malta odottaa, että olen vanha, ryppyinen ja säästän eläkkeestä osan joka kuukausi uusia tatuointeja varten. Meille molemmille.


Iih <3




Kuvat pöllitty Pinterestistä
↧
↧

Polttarityranni

December 29, 2014, 10:07 am
$
0
0
Ei rumia vaatteita
Ei noloja vaatteita
Ei kaupustelua
Ei hemmotteluhoitoja
Ei mökkiviikonloppua

Siinäpä ne ehdottomat EI:t. Myös se, että polttariviikonloppu olisi ollut yllätys oli ehdottomasti EI. Valehtelisin jos väittäisin että pelkästään käytännön syistä.

Armas rakas työpaikkani ja siellä vallitseva henkilökohtainen työvuorosuunnitelu sekä "kolmeen viikkoon yksi vapaa viikonloppu"-systeemi ei anna paljoa mahdollisuuksia polttariyllätyksien suunnitteluun. Lisäksi kun tuon Sulhonkin pitää kai jonkun näköiset juhlat saada ja koirien hoitokin järjestää niin kalenterissa on jo melko monta liikkuvaa osaa. Ja totta puhuen. Mun hermot ei kestäisi jos en tietäisi milloin mua viedään. Eli long story short: Tiedän milloin mun polttarit on.

Tuo EI-lista taitaa todellisuudessa olla pidempi. Olen monesti tainnut sanoakin että olisi kaikille helpoin kun saisin itse suunnitella myös polttarit. Kaasot ovat ikävä kyllä pitäneet päänsä. Olen kyllä uhannut pakata laukut jos homma ei miellytä ja tytöt voivat seuraavana viikonloppuna hakea mut sitten uusiin hippaloihin. Polttarityranni? Minä vai? 

Tänään mä tajusin, että ne on ihan kohta. Polttarit. Enkä mahda sille mitään. Enkä sille mitä siellä tapahtuu. Uskottelen itselleni olevani melko yllytyshullu tyyppi ja koska yleensä nolaan itseni päivittäin eli se ei minua jännitä. Mietityttää lähinnä se, että jos minut kuitenkin raahataan viiden euron kirppisvaatteissa metsän keskelle mökkiin jossa minulle tehdään kolmen tunnin jalkahoitoja ja joudun käymään ulkohuussissa niin pystyn vääntämään naaman norsun v*tulta näkkärille. En luultavasti mitenkään. 

Uskon (tai uskottelen itselleni) kuitenkin että tytöt tuntee minut sen verran hyvin, että ovat järjestäneet jotain kivaa. Tärkeintä minulle olisi saada viettää aikaa kaikkien rakkaiden kanssa ja tehdä yhdessä jotain ikimuistoista. Eiköhän tuo onnistune!

Rakkaat <3

Jännittää.


Peeäs muistuttelen vielä Morsianmiitistä! Mukaan mahtuu vielä muutama! Ollos nopsa ja lähe mukaan!

↧

Rakkauskirjeitä Kaasoille

December 29, 2014, 11:29 am
$
0
0
En nyt kyllä yhtään tiedä mitä mieltä tytöt on siitä, että kirjoitan niistä tänne. Kaasot kuitenkin on melko merkittävä osa tätä koko hommaa. Nämä tytöt on melko merkittävä osa mun koko elämää. 


Riikka. Voi Riikka. Riikan kanssa tavattiin yli kymmenen vuotta sitten. Myytiin kilpaa puhelinliittymiä riistofirmassa ja saatiin lopulta potkut samalla viikolla. Oltiin niille liian hyviä, oikeesti. Istuttiin työttöminä Amarillossa pitkillä lounailla ja shoppailtiin. Hulluteltiin ja puhuttiin vakavia. Huudatettiin autoradioista Stellaa ja laulettiin äänet käheiksi. Istuttiin ikkuna auki saunassa tuntikausia. Yksi elämäni hienoimmista päivistä oli kun Riikka pyysi minua poikansa kummiksi. Me on juhlittu yhdessä, surtu yhdessä. Istuttu mökkilaiturilla hiljaa. Katsottu Kumman kaa-jaksot läpi satoja kertoja. On naurettu ja riidelty, mutta ikinä ei ole tarvinnut pelätä sanojaan ja etteikö toinen olisi siinä.  Kiitos siitä, Tiuhtiseni <3

Meistä ei ole edustavampaa kuvaa. Etsin. Tunnin.

Leena. Oih, Leena. Minä sanon aina että on tunnettu tarhasta asti. Leena korjaa aina että eskarista. Ollaan asuttu naapureina, koluttu ala-asteet ja ylä-asteet rinnakkain, pyöritty penskoina samoissa harrastuksissa. Leena on aina ollut mun elämässä - en muista muuta. Me on koettu teinidraamat yhdessä, itketty poikia ja elämää. Kuunneltu Kaksiota ja lantrattu Green cat:ia Spriteen. Juotu ilmaiseksi baareissa, ihmetelty aamulla miten on päästy kotiin.  Kuljettu lumisateessa hiljaa rinnakkain ja tiedetty ettei sanoja tarvita. Meidän polut on eronneet toisistaan, hetkeksi tai toviksi, mutta aina on tiennyt että toinen on ja pysyy eikä ystävyys karkaa minnekään. Saan kiittää Sulhosta Leenaa. Ilman sitä ja meitä mulla ei olisi tuota yhtä. Eli mulla ei olisi mitään. Kiitos siitä Lelluseni <3

Lellun eka (double) selfie, Yleensä tuo kaunokainen pötkii kameraa karkuun. En tajua miksi. 

Marjukka. Mallunen. Meidän tarina alkoi työpaikan kahvihuoneesta, samanlaisten eväsrasioiten ympäriltä. Puhuttiin salihommista ja ruokien punnitsemisesta. Eikä aikaakaan kun istuttiin lounaalla aina yhdessä. Sovittiin, että lähdetään yhdessä keväällä Helsinkiin katsomaan fitnesskisoja. Siitä on nyt puolitoista vuotta. Kisojen jälkeen maattiin hotellihuoneessa, syötiin sipsejä ja piereskeltiin. Tulomatkalla sammuin krapuloissani apukuskin paikalle. Siitä se lähti. On rymytty festareilla, on liukasteltu baarista kotiin. Piiskattu toisiamme salilla, tuettu dieeteillä ja käyty salassa mäkkärillä. Puhuttu puhelimessa tunteja vaikka vasta erottiin. Sanoitettu biisejä uudelleen, laulettu täysillä ja naurettu vedet silmissä. Mallu on mun ensimmäinen ystävä täällä uudessa kotikaupungissa. Ei kaveri, eikä tuttu vaan Ystävä. En olisi ilman Mallua kotiutunut tänne koskaan. Mallu teki Lahdesta siedettävän paikan elää. Kiitos siitä Penska <3

Hymytyttö, räpsyripsi <3

Minua on siunattu monilla ihanilla ystävillä. Kaasojen lisäksi voisin kirjoittaa kymmenelle muulle samanlaiset rakkauskirjeet. Olette rakkaita kaikki. Tiedän olevani onnekas. 
↧

Siveyden sipuli

December 30, 2014, 11:53 am
$
0
0
Mietinpähän vaan tässä, että iskeeköhän muhun kirkkoon astuessa pallosalama jos ei ole hartiat peitettynä. 


Muistan kun rippikouluisosena ollessani erehdyin tietämättömänä kurjana narutoppi päällä kirkkoon ja sain eräältä mummolta kunnon  läksytykset konfirmaation jälkeen. Kuuntelin korvat punaisena toitotuksia siveettömyydestä ja Jumalan pilkasta. Tottakai vielä sellaiselta mummolta jonka lapsenlapsen kanssa seukkailin ohikiitävän hetken. Kun menin kyläilemään poikkikseni luokse oli keittiön pöydällä Käytöksen kultainen kirja. Tervetuloa sukuun! Sanomattakin varmaan selvää että tuo poikarukka ei ollut Sulho.


Minulta on myös kysytty monta kertaa menenkö valkoisessa mekossa naimisiin. Kyllä. Laitanko hunnun? Kyllä. 



Mitä mieltä te olette näistä morsiusetiketeistä? Hartiat on peitettävä kirkossa. Valkoista pukua ei saisi siveettömät käyttää, ei ainakaan jos on toista kertaa lipumassa avioliiton auvoiseen satamaan. Hunnun saisi päähänsä laittaa vain neitsyt. Avonaiset hiuksetkin ovat kuulema viattomuuden symboli, eli hiukset vaan tiukasti nutturalle jos yhtään on penskana roskiksen takana pussailtu... Mullehan tämä on helppoa ku heinän teko ja siveyden sipulin kriteerit täyttyy heittämällä, koska siis en ole vielä ollut koskaan naimisissa enkä tuommosista siveettömyyshommista mitään tiedä...

Jos nyt kuitenkin käy niin että pallosalama lyö maksimivoimalla ja kostaa minulle hartioiden näyttämisen kirkossa niin voihan olla että alttarilla minusta on jäljellä vain kasa tuhkaa. Otan sen riskin.


(Alkuperäinen teksti hävisi kuin tuhkatuuleen. En tiedä pitäisikö oikeasti huolestua ja alkaa etsimään boleroa kirkkoon?)


↧
Search

Mekkohommia

January 1, 2015, 6:32 am
$
0
0
Nyt ei puhutakaan itse morsiamen puvusta vaan kaasojen mekoista! Koska tapani mukaan olen hirviö, tyranni ja kontrollifriikki niin työnsin lusikkani tähänkin soppaan ja valitsin netistä tytöille mekkovaihtoehtoja joista he sitten yhteisymmärryksessä valitsivat ja tilasivat yhden mallin. Kaikki voittaa. Tai ainakin minä.

Kaikkien kaasojen toiveissa oli maximekko, joka käy talviseen juhlaan paremmin kuin hyvin. Mekkojen väriksi valikoitui luonnollisesti häiden teemaväri turkoosi, tarkemmin vihertävän sininen. Tai aqua. Rakkaalla värillä on monta nimeä.


 
Mekot löytyivät Newlookin nettikaupasta, vieläpä huimasta alennuksesta ja tulivat maksamaan muistaakseni jotakuinkin 30 euroa per rytky. Kauniit ja halvat - PERFECTO! Mekossa on molemmilla sivuilla halkiot, mutta suunnittelimme, että toisen puolen halkiot ommenltaisiin kiinni, jotta mekosta saataisiin hieman juhlavampi. Riikkahan onnistui raskauttamaan itsensä mekkojen hankinnan ja häiden välissä, mutta luojalle kiitos joustavasta vyötäröstä ja kauniisti laskeutuvasta kankaasta! Mekko sopii silti!

 
Ainoa asia mikä mekoissa minua mietityttää on kultaiset yksityiskohdat, mutta kaasot tuntuvat olevan niihin enemmän kuin tyytyväisiä. Mulle asia on melkein kynnyskysymys koska häissähän ei ole mitään muuta kultaista. Paitsi minun sormukseni. Mutta silti. Ahdistaa. Yksi kaasoista ehdotteli "vitsillä" kultaisten osien spreijaamista hopeiksi. Mietin vaihtoehtoa ihan tosissaan. Oikeasti.


Mietin  vieläkin. Oikeasti.
 
 
↧
↧

Punasteleva Morsian

January 4, 2015, 2:51 pm
$
0
0







Minä - Pinkin paatunut vastustaja - huomaan hyplääväni vaaleanpunaisia tavaroita ja vaatteita kaupoissa. Huomaan myös ihailevani hellän pinkkejä hääpukuja, hiuksia, koristeita... MITÄHITTOATÄÄLLÄTAPAHTUU?!?!?!!!? Onneksi nyt on jo liian myöhäistä! 

...Vai onko? 
↧

Polttarit HopLopissa koko perheen voimin

January 5, 2015, 7:07 pm
$
0
0
Yhteispolttarit. Miksi? En ymmärrä. En yhtään. En ymmärrä kuka sellaiset edes haluaisi. Eikös polttareiden idea ole rellestää tyttö- TAI poikaporukassa? Yhteispolttareita perustellaan usein  yhteneväisellä kaveriporukalla. Entä sitten? Luonnollistahan se on, että jos pari on iänkuunpäivän ollut yhdessä, että kaveritkin on yhteisiä. En minä silti nuita meidän poikia minun polttareihini haluaisi. Saatika sitten Sulhoa. 


Kaiken lisäksi usein miesten unelma polttarit  ja naisten unelmapolttarit on ihan eri asia. Noh, siellä nyt sitten puolesta puhujat sanoo että voihan sitä osan päivästä kulkea omia teitään - jos sitten vaikka illalla juhlii yhdessä. Miksi? Eikö sitä ennätä siinä Sulhossa roikkua kun takiainen lopun ikäänsä? Ettei yhtä iltaa malta olla irti toisesta? Pelottaisiko että Sulho näkee vaikka paljasta pintaa strippiluolassa? Nostaisiko mustasukkainen kontrollifriikki kenties päätään?  "Mun mies on mun paras kaveri ja haluan että se on mukana mun tärkeässä päivässä". "Teemme aina kaiken yhdessä ja sen myös tietää kaikki! Kumpikaan ei kestä sitä, että joutuisi olemaan erossa toisesta" MITVIT. Luin tämmöisiä netin keskustelupalstalta. ENKÄ VIELÄKÄÄN YMMÄRRÄ. Kannattaisiko jo miettiä koko naimisiin menoa jos on noin mustasukkainen ja ripustautuva?


Entäs nuo lapset. LAPSET. POLTTAREISSA. Vaaditaan kaasoja järjestämään päivä niin että lapsi voi olla mukana poltareissa. Ei mikään vauva vaan lapsi. Halutaan päästä kotiin nukkumaan lapsen viereen. Tiedän että toistan itseäni mutta MITVIT?! Jos se pari-kolme-neljä-viisi-vuotias mukula ei ole ollut yhtä (tahi pahimmassa tapauksessa kahta) yötä erossa rakkaasta äitistään  niin varmaan olisi korkea aika. Tai jos se kultakutri ei selviä 16 tuntia ilman äitikultaa niin johan on ihme ja kumma. Mä tunnen kuinka mun munanjohtimet puristuvat rusinoiksi ihan just nyt. 


Voisikohan olla, että äiti ei pärjää ilman lasta eikä toisinpäin? 

JA AINIIN! Sitten tämä, että pyritään kontrolloimaan toisen osapuolen polttareita. Kielletään sulhaselta se ja tämä ja tuo. Ei strippareita, extremelajeja tai alkoholia. Eli ei mitään kivaa. Eikös eräissä Satuhäissä morsian kieltänyt sulhasta juomasta polttareissaan? Parempi tossun alla kuin taivas alla? Pitäisi varmaan olla sen verran elämänkumppaniin luottoa, ettei lusikkaa tarvitse ihan joka soppaan työntää. Jos on kerta sataprosenttisen varma, että toinen osapuoli tekee ilman tiukkaa valvontaa polttareissaan jotain mitä sinä et missään nimessä sulata niin pitäisikö oikeasti miettiä sitä naimisiin menoa ihan paremman kerran. Tai jos sinun tuleva aviopuolisosi yrittää kontrolloida sinun jokaista liikettäsi ja rajoittaa elämääsi myös polttareissasi niin pitäisiköhän pakata laukut ja mennä. Aika varmasti tämä polttareiden kontrollointi on vain kirsikka sun jätskiannoksessasi. 



UGH. Olen puhunut. 
↧

Miten musta tuntuu...

January 8, 2015, 11:32 am
$
0
0
 ...että kohta mennään!!!




Peeäs, rento mieli alkaa itkupotkuraivareiden jälkeen löytyä... Ehkä.
↧

MITÄTÄÄLLÄTAPAHTUUU!!!!

January 8, 2015, 11:42 pm
$
0
0

Herttinen!!! Minun pieni blogi! Tuolla listalla! En kestä! Ajattelin alussa että hyvä jos äitee lukee mun vmäisiä päänaukomisia niin hyvä. Nyt teitä on päivässä jo pidempään ollut toista tuhatta! Ja nyt oon ehdolla vuoden hääblogiksi! Mieletöntä!

Tuesta ja rakkaudesta olisin enemmän kuin kiitollinen! Eli TÄÄLLÄ voit äänestää meikäläistä voittoon vaikka joka päivä! Voitto olisi mitä paras häälahja - gaalaa kun vietetään juuri meidän hääpäivänä! 
↧
↧

No ne POLTTARIT!

January 12, 2015, 10:44 am
$
0
0
Tulihan ne sieltä! Seuraa siis seikkaperäinen ja kuvarikas tarina viikonlopun tapahtumista!

Olin ihan sata (lue: saatanan) varma, että minua haetaan perjantaina. Töistä. Ei haettu. Työkaveritkin tais olla klo 14.30 hieman huolissaan kun meikä istuu kahvihuoneessan hieman (lue: saatanan) kärttysenä. Kotiin tullessa vielä elättelin toiveita hakemisesta - turhaan. Sitten Sulhon kaveri soitteli sitä salille ja Sulho erehtyi sitten sanomaan että menevät salille kun Saija pääsee töistä. Sherlockina päättelin, että  a) Saija on tulossa polttareihin ja b) Saija pääse töistä klo 19 eli lähtö ei ole tänään. Valehtelisin jos sanoisin, ettei olisi harmittanut. Vitutti. Olin uhannut kaasoille, että jos mua ei perjantaina haeta niin en kyllä selvinpäinkään kestä... eli kävin tuumasta toimeen. Kaks päiväset polttarit hinnalla millä hyvänsä!

Kolmen siiderin känni.
Menin hyvissä ajoin nukkumaan ja heräsin kukon pierasun aikaan. Meikkasin ja käkersin tukkaa nii maa pirusti. Ajattelin, että muahan ette perkele yllätä. Äkkäsin (lue: kyttäsin ihan Ulla Taalasmaana) ikkunasta, että siellähän ne pahaa aavistamattomat noutajat touhuaa. Ja touhuaa. Ja touhuaa. Meillä oli koti ihan pilkko pimeänä eli hakijat luulivat että molemmat vielä nukutaan. Sitten ne hiipi ovelle ja alkoi oven ryskytys. Kylmän viileästi aukaisen oven ja sanon " En yhtään arvannu että tulette". Täydessä tällingissä. HA!

HA!
Mulle tehtiin aamupalaa, laukut vietiin autoon ja startattiin nokka kohti Tamperetta. Tytöt rauhoitteli mun psyykettä - milläs muullakaan kuin - salmarilla. Olin ihan varma, että suunnataan Himokselle, mutta sitten alettiin tekemään jotain ihme kiemuroita ja pysähdyttiin ABC:lle. Ilmeisesti aikataulullisista syistä istuttiin siellä tovi jos toinen, mutta se ei kyllä haitannut. Vaikka taisin mä jo yhessä vaiheessa ärähtää, että joko tästä perkele voidaan lähteä etenemään. Ajeltiin sitten tovinen ja päädyttiin mutkien kautta Lempäälän Nesteelle. Hieman auoin päätäni, että voisi näissä polttareissa muutakin tehdä KUIN KIERTÄÄ HUOLTOASEMIA. 


Noutajat.
Lempäälän Nesteen kassatyttö kysyi multa papereita kun ostin YHDEN siiderin. Ei ne tietty olleet mukana. Selitin siinä sitten, että " No ne on tuolla autossa ja ku mä oon mun polttareissa ja mä kyllä täytän jo kolmekymmentä" ja saman tien tajusin olevani jonossa yksin. Muiden istuessa siellä autossa. Myyjätär katseli hetken ympärilleen, katsoi mua hiukka säälivästi ja möi siiderin. Hienoa. Ei yhtään säälittävää. Saatiin autossa aika hyvät naurut aikaseksi...

Seitin ohuesti huoletti kun ajettiin lopulta tallin pihaan ja tajusin joutuvani/pääseväni ratsastamaan. Olen puhunut ratsastamisesta sen ja tuhat kertaa, mutta en koskaan ole saanut aikaiseksi. Olli oli iso, rauhallinen ja komea 21-vuotias... just hyvä siis!

Olli antoi hyvät kyydit.


Ratsastuksen jälkeen suunnattiin laavulle paistamaan makkaraa ja nauttimaan minttukaakaosta! Siinä ennätti hieman huokaista, vaihtaa kuulumisia ja käymään puskapissalla. Pitäähän sitä nyt kunnon polttareissa kerran puskaan kusta.

Mites toi Mintun haalari? KUI SIISTI?!
Ja eikun takaisin autoon, lisää salmaria ja nokka kohti tuntematonta! Hieman mua epäilytti kun kaarrettiin jonkun messukeskuksen pihaan ja näin isot plakaatit missä luki "RAKENNA JA REMONTOI"... jaaaa-has! KIVA!

Sisälläkin mulle kaikki oli vielä ihan sumun peitossa, kaikkialla luki MANIC RUN enkä yhtään tiennyt mistä on kyse. Sain käteen urheilujuomaa, päähän tiaran sekä hunnun ja eikun menoksi. Astuttiin sisään pimeään halliin ja näin valtavat vilkkuvalot ja jättiläismäiset esteet. KUIN SIISTIÄ! 

Urheilujuoma joka hupeni jo ennen starttilaukausta. 

Kissamaisella viehkeydellä!
Ja äärimmäistä varovaisuutta noudattaen!
Dream Team ja Trinsessa!

Eikä kaveria jätetä! ... Paitsi Minttu jätti koska Minttu on nopea.

Liekköhän ollut se urheilujuoma, salmari tai minttukaakao joka teki tästä morsiamesta melko pelottoman. Tajusin korkeimman esteen päällä könytessä, että voiskai sitä katsoa, että mihin astuu. Kaiuttimista kuului tasaisin väliajoin "muistakaa että olette esteillä omalla vastuulla" ja ihan syystä. Kerran mulla pyörähti käsi ja olkapää siihen malliin ympäri, että piti hieman universumia kiitellä siitä ettei naksahtanut mikään paskaksi. Mutta oli huippua. Niin huippua!



Juoksun jälkeen istuin taas autossa enkä IKINÄ olisi tiennyt että mistä itseni löydän. Tytöt oli varanneet meille huoneet Tampereen Scandicista!



Meidän huone oli ylimmässä kerroksessa. Ja oli parveke, sauna... Huhhuh!



Tytöt oli laittaneet ihania ruokia (unohdin ottaa kuvia!). Syötiin, juotiin ja saunottiin. Morsiussaunan päätteeksi otin parvekkeella pienet alastonkirmaukset kun en kehdannut lähteä koko hotellia ympäri juoksemaan. Koska olen nössö. Pakko kyllä myöntää, että yhdessä vaiheessa meinasi pieni väsykiukku iskeä, mutta onnistuin kuin onnistuinkin puremaan huulta ja lukittautumaan hetkeksi vessaan. Teki ihan hyvää hengähtää pikkuhetki ja kerätä ajatuksia. Ja rauhoittua. Rauhoittuminen oli hyvä. Sit pari shottia minttuviinaa oli kans tosi hyvä ja mieltä tasaava veto. 


Kaiken tämän jälkeen minä jo ajattelin, että me lähdetään jonnekin yökerhohommiin, mutta mentiinkin syömään! Älkää kysykö minne - en muista kuitenkaan!



Mahat täynnä burgeria (ja margaritaa) suunnattiin Ilvekseen juhlimaan enkä taas YHTÄÄN ARVANNUT, että meillehän oli siellä ihan VIP-tilat varattuna! Oli kyllä huisia! Tarjoilija toi juomat sinne, pääsi tanssilattialta aina lepuuttamaan kinttujaan ja ja ja... Ei huono. Ihan liikaa!



Aamulla olo oli melko rapsakka. Oltiin raahauduttu takaisin hotellille joskus neljältä Burger Kingin kautta. Muistan toivottaneeni respan tytöille hyvää huomenta ja nakanneeni korkkarit jalasta. Aamulla pääsin kyllä aamupalalle, mutta ei siitä syömisestä tullut yhtään mitään... Sattuneesta syystä. Nukuin koko automatkan Lahteen ja jatkoin olojen potemista iltaan saakka. Sulho oli jossain välissä hakenut mulle pitsaa, mutta sitten syönyt siitä puolet. Kiva. 

En olisi voinut parempia pirskeitä toivoa! KiitosKiitosKiitos kaikki ihanat jotka olitte päivässä mukana tavalla tai toisella! Pakko myöntää, että tunnette mut aika pirun hyvin! PUS!

Kiitos ihanat kiitos!

Että semmoset! Olo on vieläkin vähän väsy ja aivosolu etsii kaveriaan, joten antakaa kirjoitusvirheet ja sekavat löpinät (jälleen kerran) anteeksi! Oli vaan pakko päästä jakamaan kaikki nämä ihanat jutut teidän kanssa!



(Muistelkaas te äänestää mua jokapäiväkokopäivä Vuoden Hääblogiksi! Eli TÄNNE JA HETI!!! Annetaan kyytiä kaikille hattarahömpille! (Kaikella rakkaudella ;) )

↧

Kakkajuttuja

January 12, 2015, 11:19 pm
$
0
0
Kyllä. Just niitä. Yleisön pyynnöstä. Valmistautukaa henkisesti, koska tässä niitä tulee. 

Mietittiin viikonloppuna, että mikä olisi pahinta mitä voisi hääpäivänä käydä? Huono sää? Näh. Ottais päähän, mutta ei olisi pahinta. Kakku olisi pahaa? Vieraat kinastelisi? Pappi sanoisi väärän nimen? Pahoja vaan ei ihan kuolemaksi. Siedettäviä. Entäs jos ois kipeenä? Flunssa - menettelisi. Nasonexia, särkylääkettä sekä photoshoppausta ja se ois siinä. Mites toi ripuli? Oisko kiva? Juu ei ois. Se ois se pahin.

No miettii nyt vaikka sillain, että oot jännittäny pari viikkoo suoli solmussa häitä. Ruoka ei maistu. Et oo syöny juuri mitään, ainakaan kiinteää. Vauvanmössöruokia ja kaiken maailman marjasmoothiefruitieruikutuksia oot sillointällöin nappaillut, että virtaa riittäisi edes Sinooperistä toiseen juoksemiseen. Perustelet ne vellit ja soseet sillä, että ne on nopeita ja helppoja. Ja eläähän lapsetkin niillä. Sitten hääaamuna päätät syödä kunnolla koska pitää jaksaa. Äitis pistää pöydän oikein koreaksi. Vetelet täysjyväkaurapuurot voisilmällä ja karjalanpiirakat munavoilla ja  tuplajuustolla. Tuoremehut, kuus kuppia kahvia ja vastaleivottua känttyä vielä siihen päälle. Kyllä passaa. Tuntia myöhemmin se sun suoli parka miettii, että "mitähän helvettiä" ja sä huomaat istuvas pöntöllä vaikka pitäisi olla jo meikissä. Hienoa.

Tästä pääsemme aiheeseemme: Kuinka ehkäistä ripuli hääpäivänä. Kyllä. Monet teistäkin siellä jännittää vatsallaan. Mikään ei ota pysyäkseen sisällä, eikä mikään maistu ku jännittää niin pirusti. Mikä neuvoksi? Tässäpä muutama!

Älä muuta ruokavaliota paria viikkoa ennen hääpäivää. 

Kyllä se vaan on niin, että vaikka sä kuinka hokisit että "mä en stressaa mä en stressaa mä en stressaa"ni sä stressaat. Ja kun sun pää stressaa niin sun keho stressaa. Jos sä olet syönyt tähän asti tietyllä tavalla niin tee niin hääpäivään saakka. Paitsi jos oot käynyt joka päivä mäkkärillä ja syöny kolme litraa jätskiä - ne voit kyllä lopettaa! Mutta jos oot siis syönyt perusterveellisesti ja oot kehossa jossa viihdyt niin jatka samaan malliin. Kroppa ei tarvitse uusia ärsykkeitä, puolen kilon pikadieettejä ja lisästressiä nyt yhtään lisää. Tai tulee ripuli. 


Auta suolistoa voimaan hyvin

Jos mä oisin sä, mä söisin ennen häitä maitohappobakteereja. Ja käyttäisin Vi-Sibliniä. Ainakin pari viikkoa. Ne tasais kivasti sun pakin toimintaa vaikka pää käskisi sen paniikissa työntää kaiken sisään menevän samantien ulos. Jos paniikissa unohtaa huolehtia kuidun saannista niin se, että nakkaa sinne vauvoille tarkoitetun hedelmäsoseen sekaan vähän kuitulisää niin on kuitenkin pieni homma siihen verrattuna, että pitää käyttää vaippoja hääpäivänä.



Liiku.

Älä jää hääpaniikissa makaamaan sohvalle. Mene ulos kävelemään vaikka kymmeneksi minuutiksi. Ei tartte painella millekään pirun puolimaratonille tai heittää zumbaa, spinniä ja pumppituntia yhteen putkeen joka armon päivä.  Liikunta tekee hyvää keholle ja mielelle. Ja suolistolle. Ja sitähän tässä haettiin. 

Juo vettä.

Älä liikaa, älä liian vähän. 1,5 litraa olisi se valtakunnallinen suositus, mutta mulle se ei ainakaan riitä. Jos juot liian vähän ei se tavara liiku sieltä suolesta mihinkään - sitten turvottaa, ummettaa ja tulee peräpukamia. Sekös on sitten ihan oma lukunsa. Jos juot liikaa tai syöt kaikki ravintosi nestemäisenä niin ollaan lähtöpisteessä ja löydät itsesi pöntöltä. Taas. 



Älä ärsytä.

Nyt ei puhuta sulhasen ärsyttämisestä - sitä pitääkin vähän koetella että tietää mihin on ryhtymässä. Kuvitellaan vaikka, että sä et nyt syö kunnolla, mutta juot kahvia sen 8 kuppia päivässä että pysyt tolpillas. Siihen päälle vähän PepsiMaxia. Kaiken kukkuraksi askillinen sokerittomia sisuja ja välipalaksi sokeriton (aspartaamilla pumpattu) juotava jogurtti. Lisäainetta, lisäaineella ja kofeiinilla. Veikkaan että mahaan koskee ja pierettää. Itsehän nappaisin tähän päälle vielä muutaman sokerittoman energiajuoman ja buranan orastavaan päänsärkyyn! Sekös vasta tekis hyvää! Tervetuloa mahahaava! ... Että jos mä oisin taas kerran sä välttäisin ylimääräisiä lisäaineita ja turhanpäiväsiä särkylääkkeitä. 


Että semmosia! Jos siis et halua hääpäivänä pyyhkiä peräpukamistasi ripulia ja astella alttarille vaipat jalassa niin suosittelen kiinnittämään näihin asioihin huomiota. Stressaantunut vatsa kaiken lisäksi turpoaa ihan huolella ja mikäs sen mukavempaa kuin pähkäillä hetkiä ennen kirkkoon astumista, että mitenköhän hitossa saadaan tuo mekon vetsari kiinni? Hääpäivänähän olisi ihan mukava nauttia myös niistä häissä tarjottavista ruuista ilman, että tarvitsee koko ajan pälyillä, että joko vessa on vapaana. Veikkaan myös, että se häämekossa pöntölle rynniminen ei ole ihan maailman helpoin nakki. Eikä kakkatahrat mekossa ole nättejä. 



Jos ja kun et kuitenkaan tottele minua niin osta nyt ees se pikkulaukkus täyteen Imodiumia. Sitä saa ottaa kahdeksan tablettia päivässä... etkä ehkä pasko housuus. 



Ihan teidän parasta ajatellen, 

Niina


↧
Search

Kysy Sulholta!

January 14, 2015, 1:10 am
$
0
0
Nyt kun häihin on ENÄÄ TASAN KUUKAUSI niin ajattelin hemmotella teitä mahdollisuudella kysyä mieltä askarruttavista asioista Sulholta. Asiallisuutta ei vaadita. Treffikutsuja ei katsota hyvällä. 

Suora ote meidän elämästä.

Luonnollisestikaan en ole pyytänyt Sulholta tähän minkäännäköistä suostumusta. Kysymyksiä voipi esittää seuraavat pari päivää eli vaikka perjantai-iltaan saakka.. Yritän siihen mennessä keksiä (kiristys)keinon, jolla saisin vastaukset ulos tuosta elämäni miehestä. 

Eli Än Yy Tee Nyt! KYSYKÄÄ!!!



↧

Aikuinen ei oo terve jos se ei leiki.

January 16, 2015, 1:42 pm
$
0
0
Oon varmaan tulossa hulluksi. Varmaan joku "kuukausi ennen häitä muutan mieleni kaikesta"-villitys lyö päälle nyt.

Leikit. Ne on alkaneet kuullostaa siedettäviltä. Minua ei siis edellekään kiinnosta morsiamen ryöstöt, kengän nostelut ja kaameat kaulimeen kirjoitukset ynnä muut... Mutta keksin loistavan idean mitä tuskin tulen toteuttamaan (jo ihan ajanpuutteen vuoksi), mutta minkä toivoisin jonkun teistä nappaavan käyttöönsä. Että mikäkö se ultimaattinen hääpeli AIKUISTEN kesken vietettäviin häihin olisi?

Onginta.

Kyllä. Vanha kunnon onginta. Kuinka siistiä?!?! Vieraat voisivat esimerkiksi hääparia odotellessa käydä onkimassa itselleen verhon takaa palkinnon. Siinä jos jossakin vanhakin jo nuortuu! Sieltä kun pinnalle pulahtaisi salmaripullo, höyhenbooa, syötävät pikkarit tai muuta hullunkurista niin riemu repeäis. Tai jos sieltä nousisi ylös yksinomaan pelkkää alkoholia niin varsinkin! Skumppapullo tai litran kossu voisi olla se iso vonkale! Mieletöntä! Hitto että voi ihminen olla innovatiivinen!

Pelinä voisi toimia myös perinteinen aasinhännän laitto. Toki kuvassa voisi olla vaikka anoppi. Tai tämmönen mies. Ihan miten tykkää.

Tykkäisin.

JOS mä menisin kesällä naimisiin (hyi yök kuuma kärpäsiä ampiaisia hämähäkkejä muurahaisia yök kuuma yök en ikinä yök hyi) niin karnevaali-teemaiset ulkohäät ois olleet mielettömät! Kattokaa vaikka!









Värejä! Pelejä! Leikkejä! Siis kaikkea mitä MEILLÄ EI OLE! Siihen vielä pallomeri, hattaraa ja hodareita... Taatusti huiput bileet kasassa!

Sanokaa nyt joku, että teille tulee kaikkea tätä! Ja kutsukaa mut häihin!


↧
↧

Niin Sulho vastaa kun sille huudetaan

January 19, 2015, 5:59 pm
$
0
0
Ei hirveän hyvin uponnut tuo Kysy Sulholta-ajatus meillä kotona. Ylläri. Onneksi tiesin sen jo etukäteen enkä alkanut sen kummemmin lupia kyselemään. Kun lauantaina ajeltiin kotiin Espoosta ja Sulho oli niin sanotusti ahdistettu Qashqain nurkkaan niin kysymykset alkoivat lennellä. 



(Sanon jo etukäteen että mun oli pakko vähän puhtaaksi kirjoittaa näitä vastauksia, koska muuten joka toinen sana olisi ollut ööö ja joka lause loppunut sanoihin emmä tiiä.)

"mitä sille omalle ukolle voisi hankkia huomenlahjaksi (miesnäkökulmaa asiaan siis). Mies on semmoinen musiikista, rumpujen soitosta, oluesta, viskistä ja dekkareista pitävä insinöörin-retale. Mitään se ei koskaan tarvitse tai erityisemmin halua."

No jos mies on insinööri ja vielä konepuolen insinööri niin automaattirannekello ois hyvä. Eli ei mikään pattereilla toimiva vaan ennemmin vaikka viritettävä (Toim.huom. Liekkö juipilla oma lehmä ojassa..? Sulhohan on myös insinööri. Konetekniikan insinööri.) Tai jos se kerta tykkää viskistä niin jotain kallista viskiä sitten. Ja itse asiassa! Eihän naisen edes kuulu ostaa huomenlahjaa! Ainakaan mun bestmanin mukaan. Terveisiä vaan sinne! (Tämä juontaa juurensa siihen kun kysyin Bestmanilta vinkkiä huomenlahjaan ja hän ystävällisesti valisti minua siitä, että perinteiden mukaan naisen ei kuulu ostaa mitään. Ha!)



"minkälaisiksi miehet kuvittelevat naisten polttarit ja mitkä niissä ovat miesnäkökulmasta ok/kiellettyä."

No tota öö.. Emmä tiiä minkälaiset ne naisten polttarit on kun ei oo kokemusta. Varmaan niissä tehään kaveriporukassa jotain ja muistellaan. Kaverisuhteita ja semmosia. Ja sitten mennään bilettää. (Tässä vaiheessa Sulho itsekin ymmärsi vastauksensa typeryyden) Kaikki on sallittua mikä parisuhteessa on aiemminkin ollut sallittua. Ei siellä sais tehä mitään ylimäärästä. Jos elää avoimessa suhteessa ni sit voi tilata aikka rattopojan. Vieläkö tässä on monta kysymystä?



Mua kiinnostaa että mitä on sellaisia juttuja ja hetkiä häissä mitä sulho odottaa eniten?

Kirkkoa. Ja sit sen jälkeen... Varmaan sitä ruokaa ja tanssia. Ne on semmoset kohdat mitkä jännittää. Paitsi se ruoka tietty. Sit se jännitys varmaan helpottaa. Niitä ei ehkä odota eniten vaan miettii eniten. Eniten odottaa varmaan sitä että se homma on ohi. (Ihanaa. Terveisin Niina)

Jos sulhanen olisi yksin saanut järjestää häät millaiset ne olisi ollut? 

Varmaan aika perinteikkään. Ei mitään ihmeellistä. En ois lähteny mitenkään kikkailemaan. Suht samanlaiset mitkä nyt on eli ei ois seurapelejä eikä nolausjuttuja vaan musiikkia ja ruokaa. (Tässä vaiheessa Sulho oli noin viisi kertaa varmistanut "tarviiko sua ajatella tässä ollenkaan") Oisin ehkä menny maistraattiin kirkon sijaan.


(seuraavat kysymykset saapuivat yksityisviestillä)

Kumpi ensin leivälle: Makkara vai juusto? Ai siis ensin? (Kyllä) Makkara. 

Voiko juustohöylällä leikata kurkkua? Voi.

Mihin aikaan päivästä on sopivaa avata ensimmäinen olut? Arkena lounaalla. Viikonloppuna aamulla. (Pitäisikö huolestua?)

Kuka pitää teidän perheessä kaukosäädintä? Kaukosäädin on aina Niinalla. En saa ikinä kattoa telkkarista mitä haluan.

Onko kivaa? Eipä juuri.

Onko kivaa kun laulan autossa? (Piiiiitkä hiljaisuus) No joo. 

Mikä mussa ärsyttää eniten? Kun sä et ikinä usko. Sun pitää aina vängätä vaikka sanon monesti. (Myönnän.) Ja et osaa kysyä hyviä kysymyksiä. 

Entäs vähiten? ...

Tämä ja sitä seuraavat vastaukset jäivät mysteeriksi. Sain sen sijaan kuulla huutosaarnan siitä miten paska ajokeli on ja miten en anna sen rauhassa ajaa ja miten sen pitää nyt keskittyä.  Olen kuulema liikenneturvariski. Minä, joka istun pelkääjän paikalla, enkä edes koske rattiin. Minä joka yritän saada jaettua rakkautemme salaisuutta, jotta muutkin voisivat kokea tämän onnen ja autuuden. Mutta paskanlatit. "Liikenneturvallisuuden vaarantamista". TÄMÄ SELVÄ. Myönnettäköön että ajokeli oli ihan tautisen huono ja itseäkin jännitti välillä kun kaiken maailman taliaivot lähti letkaa ohittamaan... Silti. Tyhmää.


Istuin noin kolme ja puoli minuuttia hipihiljaa noin niinkuin mielenosoitukselliseksi ja aloin taas laulaa. Loppumatka kuunneltiikin minun tulkintojani mm kappaleista Rakkauslaulu, Kaksi vanhaa puuta ja Minä sinua vaan. Pitäis varmaan hakea Voice of Finlandiin.. sen verran kovaa settiä taas tuli meikäläisesti ulos. Huhhuh. 

Ihan Christina Aguilerana.


Tais olla tämän blogin ensimmäinen ja viimeinen kysy ja vastaa-kirjoitus. Oli taas perheriita sen verran lähellä. Paras ehkä kun pidetään tuo yks mahdollisimman kaukana tästä koko blogihommasta. Piste. 
↧

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

January 22, 2015, 2:51 am
$
0
0
Vai eikö ollut? Meitä kasaantui sekalainen sakki morsiamia, kaasoja ja yhteistyökumppaneita viime lauantaina Lahden Seurahuoneelle, tarkemmin sanottuana Trattoriaan. Tarkoituksena oli alunperin viettää pienimuotoinen kahvihetki morsianten kesken, mutta hommahan sitten paisui käsiin ihan huolella. Lopulta minun ja Paulan lisäksi paikalla oli parikymmentä vierasta ja kymmenkunta oman alansa ammattilaista kertomassa tiedonjanoisille morsiamille omista erikoisaloistaan. Siihen kun vielä yhdistettiin hyvä ruoka niin voiko parempaa toivoa? EI. Ei voi. Saatiin skumppaakin. Pelkkää plussaa.

Saatiin osallistujille kasattua mielettömät lahjapussukatkin! 

Omnomnommonnom

Potkaistiin homma käyntiin Paulan fiksuilla ja minun vähemmän fiksuilla sanoilla. Seurahuoneen puolesta oli puhumassa Aaltosen Jani. Yllätyksenä minulle tuli se, että oikeasti hotellissa järjestettävät häät ei olekaan niin kalliita. Jotenkin olin ajatellut, että ne maksavat maltaita kun paikan päältä tulee koristeista lähtien kaikki ja itse käyt vain osoittelemassa mitä haluat. Jos olisin tiennyt niin olisin sata varmasti valinnut hotellin. Sulhollekin asiasta mainitsin ja sen reaktio oli lähinnä "Voi paska, nyt taitaa olla myöhäistä". No juu, pikkasen. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa huomioon nuo hotellit hääpaikkoina! Saman katon alla kun voi sitten majoittuakin. Seurahuone on kaiken kukkuraksi vasta upeasti remontoitu. Ei puhuta tästä enää. Alkaa harmittaa.

Jani kertoo Seurahuoneen häistä ja mun sydän itkee verta.

Saatiin eteen ihanat jaettavat alkupalat ja samalla päästettiin vauhtiin Lahden Vero Modasta ihana Tiina joka kertoi kaasojen vaatetuksesta ja ensi kevään ja kesän mekkomuodista. Tiinahan periaatteessa vaatettaa minut ja luotan sen mielipiteisiin kuin kiveen. Lahden Vero Modasta saa aina sellaista suorasukaista palvelua mikä monista liikkeistä tänäpäivänä puuttuu. Monet kerrat olen pukukopista ulos tullessani kuullut Tiinan suusta sanat:Toi ei käy sun tisseille yhtään. Niimpä. Jossain toisessa kaupassa olisi sanottu että " osta osta ihana ihana just sua ku tollee ihanasti istuu ja kato ku on karkkiväri ja käy sun silmiin kato ja osta tää huivi ja nää korvikset ja sukkahousut kans tietty". En. 

Vasemmalla iihana ja aina niin hymyileväinen Tiina

Ja asiaan. Tiina toi näytille ensi kevään ja kesänmekkoja ja (taas kerran) jos oisin kesämorsian niin valitsisin jonkun näistä mun kaasoille:

Koska kaasojen mekot on tuossa vaiheessa mun kohdalta jo menneen talven lumia niin taidan kotiuttaa nuo kaikki meille. Niin. Mutta lyhyeastä virsi kaunis: Jos haluat säästää pitkän pennin kaasojen vaatetuksessa ja vielä silleen, että ne näyttää hyvältä niin kannattaa suunnata kaupoille ja eritoten Vero Modaan maalis-huhtikuussa. Sen jälkeen oot vähän niinku kusessa. Oottehan tienneet, että ainakin Lahden Vero Modassa on saatavilla myös stailauspalvelut! Soitat, varaat ajan, menet kaasojen kanssa sinne. Kaasot menee pukkariin, sinä istut penkkiin ja myyjä tuo vaatteita (ja kertoo mielipiteensä jos et kiellä). Mieti - kuin helppoa! On siellä kuulema jokunen polttariporukkakin aikaa käynyt viettämässä! Mieti miten ihana olisi aloittaa polttaripäivä shoppailemalla!

Laatukorulta Raili kertoi meille yllättäen sormuksista. Niiden kultasepät pystyy kuulema viikossakin taikomaan jotakin kasaan, mutta liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin! Vanhojen perintösormusten muokkaus onnistuu myös ja niitä voikin käydä vilauttamassa liikkeellä. Mä kun olen aina luullut että sellaisten kanssa pitäisi suoraan mennä johonkin pajalle. Mutta ei. Hoituu. Ja suoraan kerrotaan jos ei hoidu. Siitä mä tykkään.


Raili <3

Lahden Trion Laatukorussa pystyy nykyään varamaan ajan sormusten valintaa varten. Miksikö? Siksi kun minä sitä ehdotin. Meillä oli niin pirullisen vaikeaa löytää a) yhteistä aikaa kaupoille lähtemiseen ja b) Sulhon ymmärtää miksi hänen ylipäätään pitäisi olla siellä. Sen mielestä kun mun vaan olisi pitänyt mennä, valita ja ostaa se sormus. Ei ei ei ei ei... Sittenhän se meni siihen että yhdellä salireissulla poikettiin Laatukorun kautta ja Sulho valitsi minun kahdesta ennalta valitsemastani mallista sen mitä tyrkytin (tosi huomaamattomasti) sille. Että näin. Mutta jos mä olisin kaksi viikkoa etukäteen varannut ajan, pehmittänyt miestä, käyttänyt sitä pitsalla, saanut palvelua ruuhkista ja muista huolimatta heti niin varmasti Sulhokin olisi tullut naama näkkärillä paikalle. Nyt se varmaan vaan mietti että heikkeneekö sali-buusterin teho liikaa vai ei.

Menossa mukana olivat myös Kukka ja Sisustus Neilikka ja VideoTimo. Neilikan Tiina kertoi hääkukista ja voittipa yksi onnekas itselleen kotiin viemisiksi kimpunkin! Voisin tehdä ihan oman postauksen tuosta kukka-aiheesta joskus - tuli niin paljon tietoa! Timo näytti meille kuvaamiaan häävideoita joita pystytte tuolta linkin takaa katsomaan! Sinne siis!

...Ja kiitos Suomen Häämessut kun lahjoititte vieraille ilmaisliput häähumuun!



Siellä ne Snazzyn tyttäret on nenä ruudussa kiinni elämäänsä pettyneenä. Tässäkö tää nyt oli? Ei sanaakaan teistä!? NO JUU EI ... Ei vaines! Saatte ihan omat löpinät senkin tollukat! Puspus!




↧

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Osa 2!

January 23, 2015, 3:54 am
$
0
0
Ettei teille olisi tullut Morsianmiitti ähkyä niin päätin jakaa päivityksen kahteen osaan. Ja musta tuntuu, että Snazzyn tytöt ja niiden (erityisesti Jetan) pitkät lehmän hermot tarvitsee ihan oman postauksen.

Pöllin tämän Sanzzyn fb-sivuilta koska itse en ennättänyt esimerkiksi ruokia kuvaamaan kunnolla morsianmiitissä. Koska nälkä. Oli muuten HYVÄÄ.

Lahden keskustan Snazzyn likat ovat siis vastuussa meikäläisen häälookista ja luonnollisesti valikoituivat kertomaan miittiin hääkampauksista, meikeistä, kynsistä, ripsistä, vahauksista, suihkurusketuksista... Sanot vaan mitä haluat ja tytöt kyllä hoitaa. Myös kulmakarvojen pidennykset. Oikeesti. Kyllä. Termi ei ehkä ole oikea, mutta siellä kuule loihditaan sulle niistä sun teiniaikojen raiskaamista, puolikaljuista säälittävyyksistä, tuuheat ja ihanat yksilöt. Kyllä vaan. Kas näi:

Kuva täältä

ASIAAN! Kaikki morsiamet on erilaisia. Kaikkien hiukset on vähän erilaisia. Iho on erilainen. Kannattaa siis hyvissä ajoin mennä kauneudenhoidon ammattilaisten pakeille. Varsinkin jos on edellä mainittujen asioiden kanssa ongelmia. Mulla ongelmia on lähinnä henkisellä puolella ja tytöt on tottuneetkin siihen, että harvase viikko (lue: päivä) soitan sinne. Enää en edes itseäni kunnolla esittele vaan puhelut menee kutakuinkin näin:  

Snazzy Lahti Keskusta, Tiina puhelimessa.
Niina tässä moi, onko Jetta töissä?
Ei se just nyt ole, jätänkö viestiä niin se soittaa sulle huomenna?
Joo jätä vaan! Kiitti, moikka!
Moikka!

Ja Jetta soittaa mulle seuraavana päivänä ja käydään sadannen tuhannen kerran läpi mun jatkojen ompelut, koemeikkiajat ja kampausmallit. Kylläpä kyllä. Että silleen. Tiedostan olevani melko raskas asiakas, mutta mielummin varmistan asiat satatuhatta kertaa ja annan palautetta suoraan tytöille kuin että antaisin tehdä itselle-ei-niin-mieluisan-kokonaisuuden  ja sitten nurisisin selän takana tai kirjoittaisin valitus ja vittuiluvyöryn tänne blogiin. Lisäksi kun puhuu asioista suoraan niin säästää kaikilta aikaa ja vaivaa. Ei siinä ole mitään järkeä, että tuijotat esimerkiksi kynsiesi laittoa kolmatta tuntia ja sit kun ne on valmiit niin matkalla kotiisi potkit naapurin pihatontut paskaksi silkasta vitutuksesta vaikka tiesit jo ensimmäisen puolen tunnin aikana että sävy on kaksi astetta liian tumma. Siinä iltapuhteina sulhasesi jänkkää ne kynnet sulta pihdeillä irti ja menet ja maksat uusista kynsistä jälleen maltaita. Kun olisit vaan aukaissut suusi ajoissa. Niin. Siinä vaiheessa pitää katsoa itseään peiliin. Sama koskee koekampausta ja meikkiä. Jos sä et ajoissa saa avattua suutasi ja menet vielä mukisematta hääpäivän aamuna laitettavaksi niin oma on häpeäsi. HÄPEÄ! 

Itseä ei niinkään nuo kampaushommat jännitä tai mietitytä, mutta meikki. Itse kun on tämmönen naaman kampaaja, eikä koskaan ole kenenkään antanut pärstäänsä koskea niin ei se ihan helppoa ole luovuttaa naamataulu jonkun toisen käsiin hääpäivänä. Juurikin tämän luottamuspulan takia minulle tehdään koemeikki hääviikolla täydellisenä. Eli ei siis vain katsota sävyjä ja mietitä tyyliä niinkuin yleensä. Vaan tehdään kunnolla. Kokonaan. Ja vain siksi, että minä saan mielenrauhan. Älkäätte käsittäkö väärin! Minä en missään tapauksessa epäile Jetan ammattitaitoa tai osaamista vaan omaa (hyvin heikkoa) psyykettäni.

I-H-A-N-A-T. Jetta ihan ite teki.
Eli! Jos etsit Lahden alueelta paikkaa mistä saat kaikki häihin saman katon alta niin suuntaa Snazzyyn! Mun käsittelyn jälkeen ne on viimeistään varmasti rautaisia ammattilaisia psykomorsianten käsittelyssä!





Onko teille itsestään selvyys että luotatte oman kauneutenne ja hehkeytenne vieraiden käsiin juhlapäivänä? Jännittääkö yhtään?!

Kauneuskuvat on pöllitty Sanazzy Lahti/Keskustan-facebook sivuilta! Tytöt! Jos haittaa niin huikatkaa! 
↧
Viewing all 85 articles
Browse latest View live
Search