Kakka on vakava asia

January 23, 2015, 4:47 am

≪ Previous: Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Osa 2!

Kakkatietämykselläni päteminen ärsytti varmaan universumia siinä määrin, että se päätti langettaa noroviruksen perkeleen niskaani. Noro oli varmaan joku maailman kaikkeuden hullun hauska tapa muistuttaa minua siitä, että tämäkin Bridezilla on tavan kuolevainen niin kuin kaikki te muutkin. Siellä se universumi tsiigaili, että "siellä on taas yksi käsidesin suurkuluttaja - laitetaanpa uskoa vähän koetukselle". Ja kyllä laitettiin ja huolella. Nauha katkeaa päästä keskiviikko aamun kohdalla ja palailee pätkittäin torstain puolella. Viimeisillä voimilla olin ymmärtänyt raahautua vierashuoneeseen ja linnoittautua sinne. Ja siellä olin. Tämän aamuyön tunteihin saakka. Hyhhyh.

Sain eilen soitettua ystävälle ja soperrettua, että "oon norossa". Voivottelujen sijaan sain kuulla miten hienoo se on! Kato ei tarvii nyt stressata mistää häädieeteistä kun luonto hoitaa homman! Ja ruokahalukin menee hyvällä tuurilla viikoiksi! Jee. Hyvät neuvot kalliit ja hädässä ystävä tunnetaan! Totta kyllä joka sana! Hehkutin (eli huusin ilosta) Sulhollekin eilen, että kato kui laiiiiiha mä oon! Kattoi mua vähän naama kurtussa ja totesi "aha". Oisiko voinut johtua mun muuten ei niin hehkeästä ulkokuoresta. Mun hoikistunut ulkomuotoni ei selkeästikään herättänyt siinä haluttuja tuntemuksia.

Meillä siis lyötiin kotona heti päälle CODE RED kun tauti antoi itsestään merkkejä. Näin tehdään meillä aina kun minä kannan töistä kotiin jonkun kulkutaudin. Kun varoitusvalot vilkkuu ja pillit (meinasin kirjoittaa pillut ja nauratti) huutaa niin minä linnoittaudun kolmannen kerroksemme itäsiipeen eli vierashuoneeseen ja mulle pyhitetään myös oma vessa. Just in case. Tämmöisen herkästi tarttuvat taudin kanssa tehdään vielä niin, etten mä oikeasti laskeudu alas täältä ylhäisestä yksinäisyydestäni. Sulho tuo tasaisin väliajoin mulle tuohon rappusten yläpäähän syötävää (tässä tapauksessa juotavaa) ja painuu itse kellariin man caveensa. Tämän systeemin ansioista ollaan saatu pidettyä noro ja influenssa epidemiat ennenkin kurissa meidän perheessä. Kesällä kun mulla oli viiden viikon äänihuulien tulehdus ja ei yhtään jaksettu eristää ketään mihinkään niin Sulho sairasti kaksi eri angiinaa. Kyllä. Kaksi. Never again.

Rappujen päään ilmestynyt mehukuljetus

Yritin pieruhöyryistä huolimatta olla vielä ekstratarkempi, koska Sulholla alkaa tänään polttarit. Kyllä. Ja Sulho uhkasi että häät perutaan jos se saa minulta jonkun taudin ja missaa polttarinsa. Täysin hyväksyttävä syy. Hyvävointisena se vielä tänä aamuna töihin lähti, eli sormet ja varpaat ristiin että noro ei ole hypännyt siihen... Tai että se ei oireilisi ennen sunnuntaita.

Tyttöjä ärsyttää kun ei pääse sänkyyn ja viereen.

Nyt kuitenkin elämä voittaa vaikka ruoka ei maistukkaan. Mutta sehän oli vaan hyvä, eikö niin? Pääsin jo suihkuun ja koirien kanssa vähän ulos. Hampaatkin varmaan vois pestä?

En tiedä onko kaksi päiväisellä norovirusvierailulla mitään sen kanssa tekemistä, että täällä käydään kaiken lisäksi nyt pikkasen herkillä. Kurkkua kuristaa, sydän hakkaa ja kylmä hiki on koko ajan päällä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta se iski. Paniikki. Hääpaniikki. Tästä sai osansa niin kaasot kuin bestmankin. Mielessä vilistää kaikki tekemättömät työt ja aikaa on vain kolme viikkoa. Päivittelin Häiden muistilistaa eikä se nyt oikeastaan niin pahalta sitten näytäkään. Pieniä hankintoja ja muutamia tapaamisia. Kyllä se tästä. Eikö niin? Joohan? Luvatkaa. Pliis.

↧

Se yksi ja ainoa

January 24, 2015, 9:36 am

≫ Next: Pikakuulumiset!

≪ Previous: Kakka on vakava asia

Olen saanut paljon kiitosta siitä, että blogi ei ole täynnä vaaleanpunaista hattarahöttöhääunelmaa, pastellisävyjä, photobootheja ja karkkibuffia. Ja rakkautta. "Ihana kun se sun blogi ei oo täynnä rakkautta". Pisti miettimään. Hääblogi ilman rakkautta? Inspiroi kirjoittamaan. Nyt sitä tulee. Rakkautta.

Kai siitä jokainen pikkutyttö haaveilee. Rakkaudesta. Pieneen ikään minäkin ennätin haihatella vaikka minkälaisen perään, mutta jotenkin sitä vaan tiesi, kun se oikea osui kohdalle. Tuli sellainen hupsu olo. Muistan ajatelleeni, että tätä ei minulta kukaan ota koskaan pois. Ei kukaan.

Mietin, että mitäköhän muut ajattelee ja miten mun perhe reagoi. Pidin rakastani piilossa, paljastin sen vain lähimmille. Perhe hyväksyi rakkaani epäilyksistäni huolimatta heti, mutta äitin hyväksynnän jälkeen olin selkeästi huojentunut. Äiti sanoi, että oli mieltänyt kaiken ihan erilaiseksi kuvien perusteella. Kieltämättä rakkaani - olet luonnossa paljon ihanampi.

Pakko myöntää, että ajoittain vertaan rakastani muihin. Muiden ihmisten sydämen valittuihin. Tiedän - ei pitäisi. Mietin sitäkin, että pystynkö oikeasti sitoutumaan vaan yhteen ja ainoaan. Epäilyksen hetkenä toisesta näkee vaan ne huonot puolet. Virheet. Toinen voisi olla isompi, tummempi, vaaleampi, näyttävämpi... Onko tämä nyt sitä tyytymistä? Haluanko mä oikeasti juuri tätä?

Sitten, mä huomaan, että ollaan kotona kahdestaan, ihan lähekkäin ja mä en saa silmiäni siitä irti. Muiden mielipiteillä ei ole väliä - ollaan vaan täydellisiä toisillemme. Se on mulle se yksi ja ainoa. Aina.

Saanko esitellä: Se yksi ja ainoa. Rakkaani. Se oikea. Vihkisormukseni.

...Sulholle on sitten ihan omat kutsuma- ja hellittelynimet...

Ps. Jos haluatte lukea minun ja sulhon rakkaustarinan niin se löytyy TÄÄLTÄ NÄIN ... Miks mä kirjoittaisin saman asian kahdesti? ;)

Sormus Laatukorun Lahden liikkeeltä! Suuri kiitos tytöille (ennen kaikkea Railille) ihanasta asiakaspalvelusta!

↧

Pikakuulumiset!

January 29, 2015, 10:11 am

≫ Next: Lopunajan merkkejä ilmassa

≪ Previous: Se yksi ja ainoa

Muistuttelisin vielä teitä kaikkia, että Vuoden Hääblogi 2015-äänestys päättyy lauantaina 1.2 eli vielä ennätätte vaikuttaa ( siis siihen, että minä voitan sen). KIIREESTI SIIS TÄNNE ja klikkailemaan hääblogiperheen musta lammas voittoon!

Jos jäi epäselväksi niin nyt TÄNNE ja sassiin!

Kävin tänään muuten sovittelemassa hääpukuani... Glamour oli muuttanut Lahdessa Aleksanterinkadulle ja voi että tytöt on loihtineet sinne ihanan putiikin! Siellä oli myös iiihania uusia mekkoja mitä oli pakko päästä hypläämään. Hieman kävi mielessä, että pitäisikö kuitenkin vielä sovittaa yhtä kaunokaista. En sovittanut. Halasin sitä vain. Tosi tiukasti. Oma mekko mietityttää, mutta kai se hieman kuuluu tähän prosessiin. ... Eikö niin?

Ainiin! Ja sain töitä! Päivätöitä! Se on tällä (hoito)alalla melkein ku lottovoitto!

Ryan on musta niin ylpee ❤

...ja sanoinko jo että mua sais niinku äänestää? En tainnu sanoo... TÄSTÄPÄ UURNILLE SIIS!!! (Lupaan lopettaa tällä asialla riivaamisen, mutta toisaalta olen verisesti loukkaantunut ja ikuisesti katkera jos en voita. Ja lopetan blogin. Siihen paikkaan.)

↧

Lopunajan merkkejä ilmassa

January 30, 2015, 4:58 pm

≫ Next: Hääkutsut for dummies

≪ Previous: Pikakuulumiset!

How To Be A Bridezillaa voit seurata myös Facebookin kautta! Tänne siis!

Täällä siis hyvin vakavasti harkitaan, että kaikki sininen heitetään mäkeen. Kyllä. Ja pinkkiä tilalle. Just näin. Minä - joka ihan oikeasti en tykkää pinkistä. Meinasin kirjoittaa, että inhoan, mutta inhoaminen on ehkä vähän liian raju termi. Mä inhoan esimerkiksi ruuan maiskuttamista. Ja maitoa. Sitä mä inhoan tosi paljon. Pinkistä mä en vaan tykkää, mä siedän sitä. Miks ihmeessä mä haluan työntää sitä mun hääpäivään? En tajua.

Kahtokee nyt miten nättiä!

Tilasin toissa yönä kaasoille uudet mekot. Nyt jännätään että a)ennättääkö ne tulle ajoissa b)mahtuuko ne tytöille päälle ja c)onko ne ylipäätään kauniit. Mekot oli superedulliset, mutta jouduin tilaamaan koot sokkona ja pienestä valikoimasta joten kädet on nyt kyynerpäitämyöten ristissä että noiden kaasojen muhkeat rintamukset mahtuu niihin sisälle. Ainahan on jeesusteippi. Ja ainahan meillä on ne alkuperäiset mekot.

Että semmoset!

Mä en ole meidän perheessä ainoa johon tämä viime hetken "muutan kaikki minkä voin"-paniikki on tarttunut. Sulho ehdotteli eilen, että sittenkin ostettaisin sille uusi puku. Joopa joo. Just nyt kun vuokrapuku on maksettu. Niimpä tietysti. Ei tule tapahtumaan. Naisetko muka ainoastaan muuttaa mieltään?!

Värimaailman ja kaasojen mekkojen lisäksi olen alkanut epäilemään kampaustani. Osittain auki? hiukset eteen vai taakse? Kiinni? Nutturalle? Mun päässä juoksee sellainen pikkunen hamsteri jatkuvaa ympyrää ja rallattaa. Taukoamatta. Varsinkin silloin kun pitäisi nukkua.

"Rannekoru. Kaulakoru? Tuleekohan ihottumaa? Ehkä ei tule. Ihottumaa! Ne ruokavaliot pitopalveluun! Pitopalvelu! En oo ostanu kertakäyttöastioita! Pitikö mun ostaa muuta? Se RANNEKORU! Ja kaasojen korut! Kanttori! En oo saanu kanttoria kiinni! NUOHOOJA. Channing Tatum. Pitäiskö vähän käydä Pinterestissä? ...Pitäiskö sittenkin miettiä sitä pinkkiä vielä?"

Että semmosta.

Yritän tässä ensi viikon aikana ennättää hakata teille vähän kaikkia DIY juttuja varastoon hääviikkoa varten! Hääviikolle mulla on teille ainakin yks mukava ylläri tiedossa! Eritoten lahtelaiset morsiot olkaa kuulolla!

Miten muut? Tuleeko sellasia oloja että kaikki jo hankitut häätavarat vois polttaa roviolla ja aloittaa alusta?

↧

Hääkutsut for dummies

January 31, 2015, 7:20 pm

≫ Next: Mekkoepisodi ja hermojen riekaleet

≪ Previous: Lopunajan merkkejä ilmassa

Hyvä vieras, tätä se sinun hääkutsusi tarkoittaa.

Pääsääntö on se, että jos kutsussa on nimesi sinut on kutsuttu. Poikkeuksena mainittakoon, että jos satut olemaan jonkun Esko-Petterin kuukauden takainen Armas-poka ja olette olleet siitä asti kuin Nutella&CreamCracker ja Esko-Petteri saa kutsun pikkuserkkunsa häihin ja siinä lukee + AVEC niin se oot sitten niinku sinä. Jos et ole niin kannattaa ehkä keskustella suhteenne tilanteesta melko tarkasti. Jos siinä Esko-Petterin kutsussa lukee vain sen nimi niin sitten sun tehtävä on jäädä kastelemaan Fiikuksia kotiin.

Jos kutsussa lukee PERHEINEEN niin silloin sinulla on lupa roudata paikalle myös jokainen Jumalan siunaama vekara, olipa se sinun/minun/meidän herranterttu. Nyrkkisääntö kuitenkin on se, että jos kutsussa mainitaan vain aikuiset nimeltä niin lapset jää silloin kotiin/mummolaan/heitteille.

Kutsussa yleensä ilmoitetaan myös missä juhlat on ja milloin. Niissä melko varmasti myös lukee se että mihin mennessä on ilmoittauduttava ja kenelle. Esimerkiksi näin:

Ilmoittautumiset 1.1.2015 mennessä Niinalle numeroon xxx xxxx xxx

tai

R.S.V.P 1.1.2015

Niina xxx xxxx xxx

Jukka xxx xxxx xxx

tai

V.P 1.1.2015 mennessä

sähköpostilla osoitteeseen

Niina.bridezilla@gmail.com

Kaikki nämä tarkoittaa sitä, että sinun on ilmoittauduttava päivämäärään mennessä, mainitulla tavalla. Jos siinä kutsussa sanotaan, että lähetä pinkiksi maalattu kirjekyyhky kaksi viikkoa ennen häitä kohti länttä niin sinähän lähetät. Tai jos se niikseen on ja hääpari niin toivoo niin laitat roskat tuleen takapihalle ja heiluttelet siitä sitten savumerkeillä vastauksen menemään.

Siellä sitä nyt pienessä päässä mietitään, että miksi ihmeessä mun pitäisi vaikka kuukautta ennen juhlapäivää tietää pääsenkö tulemaan vai en. Loogisin selityshän on se, että hääpari haluaa laskea paljonko ne saa lahjaksi rahaa, koska senhän takia häät järjestetään. Että saadaan rahaa. (Voin kyllä väittää että plussalle tollaisista kekkereistä ei pysty jäämään ei sitten millään.) Toiseksi loogisin selitys on se, että pitopalvelu haluaa tiettyyn päivämäärään mennessä tietää montako suuta heillä on ruokittavana.

"Miksi sinne häihin ei vaan voi tehdä niin paljon ruokaa, että riittää kaikille". Noh, mikäs siinä jos pätäkkää on taskut pullollaan, mutta kyllä se varmaan maksavia osapuolia käy hiukka ärsyttämään jos maksat sokkona ruuat yhdeksällekymmenelle ja paikalle tulee viiskyt kaks. Sitten niitä ruokia syödään vielä ensimmäisenä hääpäivänäkin pakkasesta. Jos ruokaa taas lasketaan pienemmälle väelle ja häihin ilmaantuukin kaikki savikerhokavereista pitsinnypläyskurssilaisiin niin käy sellanen pieni kiva jippo, että puolet jää ilman ruokaa. Ja istumapaikkaa. Sekös on kivaa.

Nykypäivänä kutsuissa saatetaan ystävällisesti mainita myös PUKUKOODI joten kannattaa siis lukea tarkkaan myös se pieni präntti. Pukukoodia ~~kannattaa~~ täytyy noudattaa. Pukukoodit on selitetty niin, että lapsikin ne ymmärtää esimerkiksi TÄÄLLÄ. Alipukeutuminen on mielestäni myös ehdoton ei. Jos Esko-Petteri on valinnut "iltapuku"-koodattuun tilaisuuteen farkut ja Havaiji-paidan ja sinä H&M:n trikoomekon niin, ette pelkästään viesti olevanne idiootteja vaan lisäksi käyttäydytte äärimmäisen epäkunnioittavasti hääparia kohtaan.

Ehdottomista ehdottomin EI on kuitenkin lisäkutsujen kinuaminen. Jos sitä sinun elämäsi rakkautta ei ole kutsuttu häihin niin älä soita perään ja pyydä avecillista kutsua. Jos hääpari olisi halunnut sen Esko-Petterin kutsua niin luultavasti he olisivat tehneet niin. Älä myöskään yritä buukata lapsillesi paikkoja "lapsettomiin häihin". Vaikka juuri ne teidän pikkukullanmurut osaisivatkin käyttäytyä ja olisivat yhtä hajuttomia ja mauttomia kuin makaroonit suolattomassa vedessä niin NE EIVÄT VOI TULLA. Yritä ymmärtää asia siltä kannalta, että jos sinun lapsesi kutsutaan - kaikkien lapset kutsutaan. Rajoitteena voi olla tilan puute (lastenkin tarvitsee istua), juhlan luonne (känniset aikuiset + lapset= ei hyvä), raha (lasten ruokkiminen maksaa) tai puhtaasti vain se, että juhlapari EI HALUA LAPSIA HÄIHINSÄ.

Jos et halua missään Jumalan nimessä laskea yhdeksi illaksi irti Esko-Petteristä tai juhlia ilman rakkaita kupeittesi hedelmiä niin älä missään nimessä soita hääparille ja yritä kiristää paikkoja läheisillesi. Jos pyytäminen on pahasta niin kiristäminen on tuhat kertaa pahempi. "Minä en kyllä tule jos ette voi nyt kutsua mun uutta poikkista ja mun kolmea lasta. Koirallakaan ei ole hoitajaa joten sekin on otettava mukaan. Kyllä me mielemme tästä pahoitetaan ja jauhetaan paskaa pitkin kyliä. Sillat palaa ja lapset itkee". Ei. Soitat/laulat/morsetat että Kiitos kutsusta, mutta valitettavasti en pääse osallistumaan. That's it. Ei muuta.

Lyhyestä virsi kaunis: Tee kuten kutsussa pyydetään.

Vieraiden olisi myös hyvä lukea 10 asiaa jotka pitäisi lailla kieltää kaikilta häävierailta.

(Nyt siellä meidän rakkaat vieraat hätääntyy! Älkäät huoliko! Kaikki ilmoittautuivat ajoissa, kukaan ei tyrkyttänyt mukaan koiria/lapsia/naapureita, Eikä meillä ole pukukoodia - saatte siis tulla vaikka joulupukkeina paikalle. Hyvin suoriuduttu! Liekköhän ollut meikäläisen Bridezilla maineella jotain tekemistä asian kanssa? )

↧

Mekkoepisodi ja hermojen riekaleet

February 4, 2015, 12:01 pm

≫ Next: Pitää olla vähä blingii

≪ Previous: Hääkutsut for dummies

Kuten kaikki kunnon morsiamet, niin minäkin, olen nyt (kun häihin on tosiaan se kymmenen yötä) alkanut harkita josko muuttaisin yhden pikkujutun. Soitin tänä aamuna Glamouriin ja Tuula-raukka sai taas täysi laidallisen. Sain nimittäin päähäni muuttaa puvun pääntietä. Kyllä. Tuula kuitenkin rauhoitteli ja pyysi miettimään viikonlopun yli, koska se ei ilmeisesti mikään pikkujuttu ole. Ongelma ei ole, etteikö sitä ruvettaisi tekemään vaan se, että en (taas kerran tee hätiköityjä päätöksiä. Maanantaina viimeisessä sovituksessa sitten pitää mitä tehdään.

Saatiin kaasojen mekoistakin aikaan melkoinen episodi. Uudet mekot tulivat eilen ja kaasoni kävi ne ystävällisesti hakemassa. Sovitteli omaansa, joka tarvitsee kyllä pientä fiksausta, mutta ei sekään ei maata kaada

... Muut mekot hän kiikutti minulle. Sain pussin käteeni ja kaasoni sanoi, että "varmaan ne kaksi samankokoista on pakattu sinne yhteen pussiin". Tässä vaiheessa mun niskakarvat nousi pystyyn. Nellyltä harvoin pakkaavat mitään samoihin pusseihin. Revin työpaikan parkkiksella pussin auki...

Yksi mekko. Ei kaksi. Vaan yksi. Kiva. Tosi kiva. Häihin aikaa reilu viikko ja meiltä puuttuu yksi mekko. Tässä vaiheessa kirosanoja lenteli kiitettävään tahtiin ja kaasokin otti jo pari askelta taaksepäin. Hieman jos hermo paloi.

Illalla lähti sellaista asiakaspalautetta sähköpostilla Nellyyn, että jos joku on tänä aamuna tullut hyvällä tuulella töihin niin ei ole sitä kauaa. Syöksyin samantien myös tilaamaan puuttuvan mekon uudestaan, koska en tippaakaan luottanut siihen että tuo firma (joka on nyt kaksi perättäistä tilaustani kussut huolella) tulisi onnistumaan pelkän asiakaspalautteeni perusteella uusimaan tilaukseni tarpeeksi nopeasti.

Tänään iltapäivällä sain sitten hyvin ystävällissävyisen viestin, jossa pahoiteltiin ja kerrottiin uuden tilaukseni aikataulusta. Tilasin siis kahden kokoisia mekkoja, yhteensä kolme lisää (ehkä hiirisormi oli hieman liian vikkelä ja nakkasin liian monta kappaletta ostoskoriin, mutta enivei..). Tilaukseni tulee kahdessa osassa, joista toinen on lähtenyt matkaan jo tänään. Isommat koot tulee perässä nämyöhemmin ja siis ehkä ennättää ajoissa perille, ehkä ei. Edellisen kerranhan kun minulle piti yksi ainokainen mekko tulla ko firmasta sen tuleminen kesti toista viikkoa.

Tarjottiinhan minulle hyväntahdon eleenä hyvitystäkin. 8 (kahdeksan) euroa joinakin pirun NLY-pisteinä. Voin kuulema käyttää ne SEURAAVASSA TILAUKSESSANI KAHDEN KUUKAUDEN AIKANA. MORO!

Makselen tässä siis mitä lie laskutusmaksuja (3 euroa per tilaus) ja sitten vielä palautusmaksun (3,95 per tilaus) kun palautan ylimääräiset mekot. Ei siis kyse ole tässä konkurssissa isoista rahoista, mutta jumanlavita ku korpee. Lähetin asiakaspalveluun takaisin viestiä ja arvannette ettei sävy ollut kovin ruusuinen. Lyhyesti sanoin ettei siitä kahdeksasta eurosta ole minulle mitään hyötyä, koska en heidän palveluitaan tule hetkeen käyttämään. Onko ihme? Eli yhtä tyhjän kanssa koko sähköpostirevohka. Sanoinko jo kuinka ottaa päähän?

Ehkä hermostumista edesauttoi 14,5 tunnin työpäivä. Ja se, että meillä jyllää töissä vaikka ja mitä tauteja. Totesin eilen, että tässähän on hyvin viikko aikaa sairastaa esimerkiksi influenssa/noro uudelleen/syyhy. Eilinen facebook päivitys kertoikin päällimäiset fiilikset.

Semmosta.

↧

Pitää olla vähä blingii

February 8, 2015, 11:15 am

≫ Next: 5 YÖTÄ

≪ Previous: Mekkoepisodi ja hermojen riekaleet

Tällä viikolla hoitelin alta pois yhden tärkeän asian. Kaasojen lahjat nimittäin. Tytöt on jaksaneet kuunnella mun päätöntä jauhamista reippaasti yli vuoden ja ovat juhlista ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Halusin kaasoille yhteneväiset korut ja minnekäpä muualle sitä tyttölapsi suuntaisi korukaupoille kun Glitteriin? Itse olen ihan hillitön koruharakka ja koska tyttöjen uudet mekot on tosi simppelit niin koruiksi yllättäen valikoitui pikkusen blingimpää.

Alunperin valitsit tytöille kultaista, koska alunperäinen mekkokin sisälsi kultaisia yksityiskohtia. Mekot kun nyt mielenhäiriöstäni johtuen vaihtuivat niin kiikutin kultaiset kaunokaiset takaisin liikeeseen ja myyjä auttoi valitsemaan uudet. Glitterin ainoa huono puoli on se, että siellä on ihan liikaa valinnan varaa. Onneksi ainakin Lahden Trion myymälän tytöt on ihania ja ennen kaikkea pitkäpinnaisia asiakaspalvelijoita. Liikkeeseen on aina kiva mennä, kun myyjät tulee tervehtimään ja tarjoamaan apua. Liian usein nykypäivänä saa ynseitä katseita kassan takaa ja ehkä pään nyökkäyksen. Itse tykkään kun höösätään ja passataan JOS se tehdään ammattitaidolla - ei pelkästä tyrkyttämisen ilosta. Semmoisiin paikkoihin tulee palattua aina takaisin.

Tuo laukku <3 Ystävälläni on tuo ja olen joutunut pari kertaa lainaamaan sitä....

ASIAAN! Kun katsoo tuota korujen paljoutta niin siinä sokeutuu helposti. Itse en millään olisi löytänyt juuri niitä oikeita koruja tuosta massasta jos joku, eli myyjä, ei olisi auttanut. Koruiksi valikoitui kauniit pitkät korvikset, helmillä ja helyillä sekä koruihin sopiva siro, mutta koristeellinen käsikoru. Olisin kelpuuttanut itsellenikin. Helposti.

Että semmoset! Olin viikonlopun Kuopiossa ja vein korut jo sinne päähän kaasoille kun niitä kovasti pyysivät nähtävälle. Ja voin kertoa, että osu ja uppos! Tytöt tykkäsi koruista kovin! Soviteltiin tytöille koruja uusien mekkojen kanssa (koska ne vihdoin saapuivat perille!) ja oli kyllä kaunista!

Tarttui Glitteristä itsellekin mukaan pari pikkujuttua. Rintaneula keeppiin ja sirot hopeakorvikset. Vähän havittelin itsellekin näyttävämpiä korviksia, mutta glitterglätteriä on muutenkin häälookiin tulossa melkoisesti niin kohtuus kaikessa....

Alennuksesta löytyi vähän varakoruja... Parin euron hintalapuilla varustettuja ihanuuksia ei vaan voinut jättää hyllyyn!

IHANIA! Oon metsästänyt tuommoista kukkapantaa ikuisuuden ja nyt kun se tuli EUROLLA vastaan niin pakkohan se oli. Korvikset, kolme kaulakorua ja kukkapanta kustansivat huimat kymmenen euroa. Huhhuh ku on halapaa!

Hei muuten! Kaikki koruharakat nyt hoi! Glittereissä on meneillään strassikorutarjous OTA 3 MAKSA 2 ! Siinä saattaa säästää kuulkaas useamman kympin! Säästö se on pienikin säästö! Sinne siis! Glitterissä oli myös ihania pantoja, tiaroita... kaikkea! Liikaa kaikkea! Ei ihan kaikkea tarvitse ostaa isolla rahalla morsiusliikkeistä...

Postaus toteutettu yhteistyössä Glitterin kanssa, mutta se ei tarkoita sitä että ylisanat olisivat maksettuja. Ihan vaan tiedoksi. Se on oikeesti ihana kauppa.

↧

5 YÖTÄ

February 8, 2015, 10:00 pm

≫ Next: HUIPPUARVONTA!

≪ Previous: Pitää olla vähä blingii

Viisi yötä. V-I-I-S-I. 5. Kappas. Vielä hetki sitten aikaa oli ihan hirveästi. Vuosi. Puoli vuotta. Nyt enää viisi yötä. (Lisää tähän joogahengitystä)

Näin hääviikon kunniaksi olen saanut yhteistyökumppaneilta teille pari kivaa juttua! Kannattaa siis pysyä kuulolla! Tässä niistä ensimmäinen...

Laatukoru haluaa tarjota teille kaikki

kotimaiset Silván-timanttisormukset -30% ja kaikki kultaiset

kihlasormukset -25 % tarjouksella! Tarjous on voimassa

11.-14.2.2015 ja ostaessa pitää muistaa mainita koodi

BRIDEZILLA!

Nyt siis ois teillä kaikilla pikkupompuloilla huippumahdollisuus kruunata ystävänpäiväviikko timangeilla! Ja mikä säästö! Tonnin sormuksestakin häviää 300 euroa taivaan tuuliin! Kaupan päälle saa vielä kauniit käsinkaiverrukset!

Laatukorusta on tullut tässä häävalmisteluiden seassa mun luottopaikka. Niinkuin edellisessäkin postauksessa mainitsinkin niin valitsen ostospaikkani pitkältä saamani asiakaspalvelun perusteella ja Laatukorulla se on kyllä aina ollut enemmän kuin parempaa. Tytöt palvelevat ammattitaidolla ja toimitusajat ovat aina olleet nopeita. En siis voi kuin suositella! Sinne sit ja vauhdilla!

Postaus toteutettu yhteistyössä Laatukorun kanssa ilman mitään omaa hyötyä! Ihan vaan teitä varten! NII!

↧

HUIPPUARVONTA!

February 9, 2015, 10:00 pm

≫ Next: Sniiiikpiiik häälookiin

≪ Previous: 5 YÖTÄ

Nyt kaikki kuulolle! Teillä on hääviikon kunniaksi huipputilaisuus voittaa Hääputiikki Ribbon&Inkiltä kaikenlaisia häähömppiä!

Säännöt menevät näin: Jätät 15.2.2015 mennessä kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi sekä tiedon siitä, että minkä tuotteen alla olevista ihanuuksista haluaisit voittaa. Hyvin yksinkertaista! Lisätietoa tuotteista löydät linkkien takaa!

1. Koristellut paperipillit 25kpl

2. Printtitaulu "every love story" (liitutaulu)

3. Minttuiset kuvajahtikortit 10kpl x 2

4. Viininpunaiset viestit hääparille 10kpl x 2

5. Viisi vapaavalintaisen väristä pom pomia (vaihtoehtoina kaikki tällä hetkellä varastossa olevat yli 20 väriä, kokoina keskikokoinen tai pieni)

6. Printtitaulu "forever will" (mustavalkoinen)

7. Kuusiosainen photo booth-setti

8. Hopea suukkopeli. Yksi paketti, josta riittää 12 pöytäseurueelle tai ryhmälle.

9. Romanttinen video- /kuvaesitys

10. Liitutaulutarraetiketit 12 kpl

11. Lahjakortti: 50 euroa käytettäväksi minkä tahansa

painotuotteen suunnitteluun (esim. kutsu- ja kiitoskortit, menu ja
ohjelma, personoidut hääpelit)

Mielettömät palkinnot jos multa kysytään! Voisin ottaa vaikka nuo kaikki! ... Eikä siinä vielä kaikki! Tämän viikon ajan saatte vielä -15% alennusta HÄÄPUTIIKIN NETTITILAUKSESTA koodilla BRIDEZILLA ! Nyt siis heti shoppailemaan!

ONNEA ARVONTAAN!

↧

Sniiiikpiiik häälookiin

February 10, 2015, 7:09 am

≫ Next: Junttimorsiamen kansallispuku (DIY)

≪ Previous: HUIPPUARVONTA!

Kuten arvata saattaa niin oon tämän viikkoa hieman hieman kiireinen joten tänne blogin puolelle tuskin tippuu ajastettuja postauksia kummempaa ennen ensi viikkoa! Kommentteihin yritän kyllä ennättää vastata ❤

Jos haluat kuitenkin pysyä ajan hermolla niin seuraa häähulinoita Instagramista tunnuksella @niininen ja Facebookissa How to be a bridezillan sivuilla !!!

Ja huomaattehan että Laatukoru laajensi tarjoustaan KAIKKIIN SUOMEN MYYMÄLÖIHIN! -30% ALENNUSTA KAIKISTA KOTIMAISISTA SILVÁN TIMANTTISORMUKSISTA JA -25% KAIKISTA KULTAISISTA KIHLASORMUKSISTA 11.-14.2.2015 KOODILLA BRIDEZILLA! Se pitää muistaa mainita ostaessa!

Niin ja se esimaku, se on tässä!

Kiitos Snazzy Lahti / Keskusta ja erityisesti Jetta ja Jetan lehmänhermot! Kiitos myös pidennyksistä Tiinalle ja Nanalle naamakatastrofin estoaineista! Torstaina nähdään! ;)

↧

Junttimorsiamen kansallispuku (DIY)

February 10, 2015, 10:00 pm

≫ Next: Vieraskirja (DIY)

≪ Previous: Sniiiikpiiik häälookiin

"Mitä noi on?

Miks sulla on tommosia? Ja tommonen junttipuku?

Mitä sä meinaat niillä tehdä? Etkai sä meinaa julkisilla paikoilla käyttää tota?"

Sulho ja sen kyselyikä

Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, että MINÄ OLEN MORSIAN, päätin askarrellapaskarrella itselleni oikein asun joka tätä minun superioriteettiäni korostaa. Jotenkin mulle jäi sellainen kuva Sulhon kanssa käydystä keskustelusta, ettei se oikein arvostanut mun ideaa. On kuulema ihan paska idea. Onneksi en ole ennenkään sitä kuunnellut. Askarteluun päädyin lähinnä siksi, että olen pihi. En todellakaan ole maksamassa isoja rahoja OLOASUSTA.

Näppäränä tyttönä jo aikapäiviä sitten bongasin Etsystä silitettävät sormus- ja BRIDE-tarrat. Jäin odottamaan ja väijymään talvea ja sitä, että kaupat pursuaa velourpukuja. Olin naiivina laskenut kaiken Cubuksen varaan, mutta se petti minut täysin. Hyllyt ja rekit tursusi kaikkia ihania pastellisävyjä vaan ei valkoista. Vaivuin epäuskoon. Ja sitten tuli Vero Moda ja Tiina ja pelastus.

Noh, sitten kun sä oot saanut metsästettyä itelles blingiii ja shittii niin pääset asiaan. Tarttet lisäksi silitysraudan. Mielellään sellaisen mikä kuumenee silleen kivasti. Eli ei sellaista kuin meillä.

Kun sulla on kaikki tarpeellinen käsillä (tarrat, vaatteet, silitysrauta) niin suunnittele mihin kohtaa aiot runtata sen tarran. Tässä on hyvä olla kaveri mukana. Mulla ei ollut. Siksi teksti komeilee palttiarallaa viisisenttiä optimaalista korkeutta alempana. Mut nää on näitä.

Sitten kun oot satavarma että oot oikeilla huudeilla ni sit vaan rauta tulille. Sormuksen silitin hupparin rintamukseen vallan kivuttomasti. Tarrasta suojakalvo pois, kohdilleen ja eikun menoksi! Pienet, tasakokoiset kivet ja pieni pinta-ala - HELEPPOO! Sitten kun päästiin sinne takapuolelle ja morsio-tekstin kimppuun vaihtui ääni hiukka kellossa. Rauta oli välillä kylmä, välillä kuuma (tai no lämmin). Siinä sitä yritin silittää, painaa, runttia ja runnoa tekstiä sinne selkään.

Teksti levisi, kiviä hävisi ja vitutti ku pientä oravaa. Kiukuttelin Sulholle, silitysraudalle ja maailmankaikkeudelle, koska vikahan ei koskaan ole tekijässä. Puolen tunnin kiroamisen jälkeen luovutin.

Eniten kärsi B-kirjain ja sen kiekurat.

Seuraavana päivänä kaarsin Sinooperin kautta ja kävin ostamassa liuskan liimattavia glitterglätterkiviä ja pikaliimaa. Kotona sitten tumppailin kiviä kamppailussa menetettyjen tilalle.

Blingi 0 - Niina 1

Eikä siinä vielä kaikki! Kannattaa huomioida se, että kun huppari venyy päällä niin tarra venyy siinä mukana. Kyllä. Bride onkin yhtä äkkiä B R I D E . Joo. Olkoon.

Mun ihanuudesta tuli tällainen...

Ihmeen hyvin se on polttarit ja muut rymyämiset kestänyt. Kiviä on jäänyt matkalle, mutta ei anneta sen haitata! Kuva on otettu nyt viikonloppuna, pienissä viineissä ja väsymyksissä. Kaaso ratkoo pidennyksistä klipsejä pois ja morsian juo viiniä. Työnjako kohdillaan!!!

Blingi 0 - Niina 2

(Lisäksi plussaa siitä että Sulhoa ärsyttää tuo puku ihan suunnattomasti. Hähäää.)

↧

Vieraskirja (DIY)

February 11, 2015, 10:43 pm

≫ Next: Perjantai 13.

≪ Previous: Junttimorsiamen kansallispuku (DIY)

Valehtelin jo heti otsikossa. Ei tämä mikään vierasKIRJA ole. Pahoittelen, mutta mä kammoksun niitä perinteisiä vierasKIRJOJA. Kauniitahan ne on päälle päin ja niin pois päin, mutta vieraan näkökulmasta minulle aina iskee ihme paniikki kun tyhjä sivu tuijottaa minua eikä minulla yhtäkkiä olekaan mitään sanomista. Ja aina vieressä istuu joku joka on ymmärtänyt valmistautua tilanteeseen. Siinä sitä sitten polleana kaivetaan esille kilometrin mittainen rakkausruno by Tommy Tabermann ja malttamattomana odotetaan omaa vuoroa. Samalla kun mä mietin että "hittoako sitä nyt tähän..." ja lopulta sorrun paineen alla kirjoittamaan juuri sen IHANAA HÄÄPÄIVÄÄ, OLETTE ~~IHANA~~ MAAILMAN KAUNEIN PARI KIITOS MAHTAVASTA HÄÄJUHLASTA T NIINA JA JUKKA ja sitten mä piirrän siihen kaksi tikku-ukkoa. Toiselle mekon ja hunnun. Nii. Hienoo. Sanonpa tähän vaan että photo booth vieraskirjat on olleet mun pelastus. Tarvii vaan seistä ja yrittää näyttää siedettävältä. Yleensä se seisominen onnistuu.

Meille ei siis tule sellaista perinteistä vieraskirjaa. Meille tulee pallo. Siihen on vaikea kirjoittaa ja siinä on vähän tilaa eli vieraille ei synny paineita runoilla. Idea tähän syntyi kun törmäsin (missä muuallakaan kuin) Pinterestissä tähän:

MULLE KANS!

Ostin pallon, liitutaulumaalia ja pensseleitä. Tai siis Sulho osti. Samalla reissulla se kävi ostamassa meille uuden auton. "Lähetä mies kauppaan"... Sillälailla.

Ensimmäisenä pitää askarrella se potentiaalinen sähköjohto joko irti tai piiloon. Minä survoin sen tuonne pallon sisälle. Ei tekniikkaa - pelkkää voimaa. Tai siis oikeesti ekana sun pitää ostaa se pallo.

Sinne nii!

Sitten otat pensselin kauniiseen käteen ja alat maalaamaan. Kannattaa ostaa pari eri kokoista pensseliä, eikä niinkuin minä ja koittaa turata keskikokoisella pensselillä. Siinä ei käy hyvin. Siinä häviää puolet Japanista. Siksi otin lopulta yhden meikkisiveltimistä ja sohin sillä. Ohut kärkinen pikkusivellin olisi ollut paras, mutta turha kai se on jäljestäpäin nurista.

Henkisesti kannattaa valmistautua siihen, että pallo näyttää ensimmäisen kerroksen jälkeen ihan paskalta. Vielä toisenkin kerroksen jälkeen. Kolmannen jälkeen se alkaa näyttää siedettävältä.

Kun olin saanut pallon maalattua niin huomasin, että tuo jalka (vai mikä ikinä) näyttää kauhealle muovihärpäkkeelle. Koska se on sellainen. Piti siis purkaa upea sähköjohdonpiilotushässäkkä ja irroittaa pallo jalasta. Ja maalata jalka.

Ja tämmönen siitä tuli! Ei huono! Pikkusen sieltä maanosia puuttuu, mutta mitä sitä Bridezilla pienelle jumalakompleksille mahtaa? Heippa sulle Bahama!

Sitten vaan kultatussi pallon viereen ja sinne halukkaat voi runoilla. Toisaalta pallo on noinkin tosi kiva. Saa nähdä eksyykö se häihin ollenkaan...

Mitäpä tykkäätte?!

↧

Perjantai 13.

February 13, 2015, 1:12 pm

≫ Next: (kerrankin) Sanaton

≪ Previous: Vieraskirja (DIY)

Iltaa arvon nenänkaivelijat ja pikkumuruset! Täällä sitä köllitään hotellin sviitin untuvan pehmeässä sängyssä eikä unesta ole tietoakaan. Kaaso kyllä kuorsaa suloisesti vieressä!

Päivä on mennyt ihmeen rennon letkeästi. Hääpaikka oli taputeltu hiukka kuuden jälkeen ja isommilta katastrofeilta on säilytty. Ainut että kesken kaiken mun uudet eilen laitetut kynnet koki kolauksen! Mutta onneksi Snazzy ja Nana pelasti lyhyellä varoitusajalla!

Työ tiiätte tän tunteen!

Ilta on vietetty rauhallisissa merkeissä täällä Lahden Seurahuoneella. Totesin just (ennen ku se kävi kuorsaamaan) kaasolle että mulla on ollu kaikin puolin mukava päivä ja tämä huone kyllä kruunaa koko show'n!

Erittäin iso kiitos Seurahuone!

Oon ollu tänään ihmeellisen rauhallinen. Kaikki tuntuu kulkevan mun lähellä vähän varpaillaan.. Varmaan pelkäävät tyyntä myrskyn edellä! Eihän sitä tiedä mitä huominen tuo tullessaan - voihan se olla että vedän aamulla "poltan teidät kaikki elävältä" tyyppiset kilarit mutta tuskimpa. Zrn-fiilis, feng shui kohdillaan ja terve hälläväliä meininki ni hyvä tästä tulee! Pakko tulla!

Rikkinäiset nahkaleggarit, kuomat ja junttihuppari... Melekonen fashionista!

↧

(kerrankin) Sanaton

February 15, 2015, 9:28 am

≫ Next: Meijän häät osa 1: Hääpaikan valmistelut

≪ Previous: Perjantai 13.

Kaikki kysyy, että "miltä nyt tuntuu?", enkä mä oikein osaa vastata. Olo on samaan aikaan haikea ja onnellinen. Erittäin erittäin onnellinen.

Sanattomaksi minut sai myös se, että TE äänestitte tämän blogihirvityksen vuoden parhaaksi hääblogiksi! Tai jos totta puhutaan niin kun kuulin voitosta niin juoksin päättömästi ympäri hääpaikkaa ja huusin ääneni käheäksi. Vieraat lähti heti mukaan karkeloihin ja mökä kasvoi! Sulho (vai pitäisikö sanoa Aviomies?) vähän möksähti kun kuulema voittoreaktio oli melko paljon vahvempi kuin reaktio kirkossa kun se sanoi "Tahdon".

Nyt mä menen tuon mun aviomiehen kainaloon katsomaan leffaa ihan rouvana. Vitsit, että tämä avioelämä on kivaa! Ensi viikkoon!

↧

Meijän häät osa 1: Hääpaikan valmistelut

February 17, 2015, 6:14 am

≫ Next: Meijän häät osa 2: Viestit hääparille! (JA ARVONNAN VOITTAJA!)

≪ Previous: (kerrankin) Sanaton

Nyt kun pitäisi alkaa purkamaan viime viikonlopun tapahtumia niin kylläpä tämän Rouvan pää on tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.

Noh, mutta kuitenkin! Perjantaina päästiin hääpaikalle klo 09.00 ja laitettiin mylly pyörimään kaason kanssa. Apujoukot täydentyivät päivän aikana ja illalla viiden maissa hääpaikka näytti kutakuinkin tältä:

Pöytänumerot Paulan Juhlapalvelun somistevuokraamosta

Lasiastiat Paulan Juhlapalvelun somistevuokraamosta

Suoraan sanottuna paikka näytti juuri siltä miltä halusinkin sen näyttävän. Harmi, ettei otettu kuvia niin, että kynttilät olivat sytytettyinä! Muutamia mutkia koristelussa suoristeltiin ja vaikka joistain suunnitelluista jutuista jouduinkin luopumaan, eikä kaikki mennyt ihan kuin elokuvissa niin olin kyllä ihmeen lunki koko päivän. Päivän motto taisikin olla perinteinen "ihan sama". Melko monta kertaa tuli sanottua myös "ei se haittaa". Kaasot käveli kuin kuumilla hiilillä kun pelkäsivät että mulle iskee joku zombipsykoosi ja syön kaikkien aivot välipalaksi - vaan ei iskenyt. Ihmettelen sitä kyllä itsekin. Kun lauantaina saavuttiin juhlapaikalle ja se oli täynnä meille tärkeitä ihmisiä, kynttilän valoa ja naurua niin en olisi voinut olla tyytyväisempi.

Oon ollut rouviintumisen jälkeen tosi väsynyt ja nukkunut päiväunia kellon ympäri (luonnollisesti oon herännyt välillä (eli kerran parissa tunnissa) syömään), mutta kai se on tosi luonnollista. (Sanokaa pliis että on!) Reilun vuoden aikainen stressi purkautuu ja kaiken hyvän lisäksi flunssa-oireet tulee pintaan.

Saavutukseni Rouvana ovat olleet tähän mennessä seuraavat: olen kerran lämmittänyt takkaa ja käynyt kaksi kertaa suihkussa. Hyvä minä. Melkonen unelmavaimo! Ei puhdasta kotia, valmista ruokaa pöydässä odottamassa miestä kun se palaa töistä... pelkkää sohvalla makaamista ja telkkarin katsomista. Silti olen supersupersuperonnellinen. Miettikää nyt kuinka siistiä on kun tuo yks sanoo iltaisin, että...

"Hyvää yötä rakas vaimo."

↧

Meijän häät osa 2: Viestit hääparille! (JA ARVONNAN VOITTAJA!)

February 18, 2015, 3:52 am

≫ Next: Meijän häät osa 3: Treffipurkki (K18)

≪ Previous: Meijän häät osa 1: Hääpaikan valmistelut

Painin pitkään vieraskirja-asian kanssa. En halunnut siis perinteistä vieraskirjaa vaan jotain erillaista. Päädyttiin unohtamaan se maapallohässäkäkin kokonaan ja laittamaan pöytiin Viestit hääparille eikä kaduta kyllä yhtään!

Viestilapuset Hääputiikki Ribbon&Inkiltä
Pöydän lasimaljakot ja pöytänumerot Paulan Juhlapalvelun somistevuokraamosta

Pahoittelen kännykkäkameran (paskaa/ala-arvoista) kuvien laatua! Mutta olin kyllä supertyytyväinen siitä, miltä laput näyttivät kattauksessa! Äiti kyllä yhdessä vaiheessa (erehtyi) kysymään (ivallisesti) että "eikö näihin pöytiin mahtuisi vielä vähän enemmän tavaraa?". Terveisiä mammalle, että eiköhän niihin olisi jotain saatu vielä tungettua!

Eikä sekään miten kauniilta lippuset näytti pöydässä vaan se mitä kaikkea ihmiset oli niihin kirjoittaneet! Naurettiin sunnuntai-iltana katketaksemme kun luettiin tätä meidän vieraskirjaa...

Meitä oli myös kuvailtu esimerkiksi sanoilla hirvi ja kiikarit, minttu ja viina sekä karjalanpiirakka ja munavoi. Hirveen kuvaavia kaikki. Aion rakentaa meidän häistä albumin jonne laitan sekaisin kuvia ja noita lappusia! Varmaan saa vedet silmissä nauraa noille hölmöyksille vielä kiikkutuolissakin. Oi että meidän kaverit on idiootteja! (kaikella rakkaudella)

Ja sitten arvontaan! Teitä oli ihan huima määrä osallistujia! Muistan kun aikojen alussa jotain arvoin ja osallistujia oli ehkä kolme. Tai viisi. Nyt teitä oli 71. SEITKYTYKS. Himmeetä! Random.org toimi tälläkertaa onnettarena ja arpoi palkinnon seuraavalle tyypille... (jännitys tiivistyy, rummut pärisee...)

Oi jee, nro 11 olis ihan ehoton, terveisin köyhät opiskelijat! :) tzipe@hotmail.com

Tzipe! Makaroonin ja tonnikalan tuoksuiseen arkeesi on tulossa luksusta! Voitit siis 50 euron lahjakortin käytettäväksi painotuotteen suunnitteluun! HipHei ja ONNEA! Hääputiikki Ribbon&Ink:stä ovat sinuun yhteydessä! Onnea Onnea!

Kivaa keskiviikkoa ystäväiset ja muistakaa, että NÄLKÄ LÄHTEE SYÖMÄLLÄ JA AKKA JUOMALLA!

↧

Meijän häät osa 3: Treffipurkki (K18)

February 19, 2015, 12:55 pm

≫ Next: Hääperäinen stressihäiriö

≪ Previous: Meijän häät osa 2: Viestit hääparille! (JA ARVONNAN VOITTAJA!)

Kun on ollut yhdessä melkein 14 vuotta niin helposti (haluaisin sanoa poikkeuksetta mutta kuitenkin nyt joku kohdussa toisilleen luotu pari olisi erimieltä kuitenkin) käy kuten meille eli treffi-illat on aina sitä samaa: syömään, leffaan syömään lisää ja kotiin syömään vielä vähän jotain pientä. Joskus saatetaan käydä jossain ajelulla (mäkkärillä) tai shoppailemassa (ruokaa). Useimmiten kuitenkin katsotaan leffaa kotona, minä roikun facessa/instassa/pinterestissä 87% ajasta ja tulee perheriita eikä tehdä taas kahteen viikkoon yhdessä mitään, koska mä oon kuulema joku "someriippuvainen".

Älkää käsittäkö väärin! Mä en valita. Mä tykkään ihan hirveästi ruuasta, mun (avio)miehestä ja elokuvista. Tässä kyseisessä järjestyksessä. Joskus ois kuitenkin mukava tehdä jotain uutta, mutta selkeästi meistä kahdesta ei pursua luovuutta niin paljoa, että kyettäisi kehittämään meidän treffilöihin uutta hohtoa. Tänäänkin suunniteltiin huomista iltaa kutakuinkin näin:

"Vois huomenna tehdä jotain."

"Mennäänkö syömään?"

"Joo. Miten ois nepalilainen?"

"Joo."

Eihän siinä! Nepalilainen on hyvää vaihtelua mäkkärille, mutta jännitys siitä on kaukana.

Häissä annoimme tulevat treffimme läheisten käsiin ja pyysimme heitä rustaamaan treffi-ideat ylös ja pudottamaan purkkiin, jonka leikkisästi nimesimme Treffipurkiksi...

Se oli ehkä (lähes) 30 vuotisen elämäni kohtalokkain päätös. Miksi? No esimerkiksi näiden takia:

...ja näiden takia:

Että semmosta. Mä luulen että me mennään huomenna syömään nepalilaista ja katsotaan kotona joku leffa samalla kun minä roikun facebookissa. Sitten luultavasti tapellaan, mökötetään ja otetataan sama uusiksi kahden viikon päästä. Mutta kiitos nyt kuitenkin.

Haluatteko kantaa kortenne kekoon? Treffi-ideoita otetaan (tietyllä varauksella) vastaan!

↧

Hääperäinen stressihäiriö

February 23, 2015, 8:29 am

≫ Next: Ne on täällä!

≪ Previous: Meijän häät osa 3: Treffipurkki (K18)

Hääperäinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös englanniksi nimellä Post-Wedding Stress Disorder (PWSD) on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä häiden kokemisen tai todistamisen seurauksena. PWSD:n oletetaan usein virheellisesti olevan yksin morsianten sairaus. Suureen sairastumisriskin ryhmään kuuluvat morsiamen lisäksi kuitenkin myös kaasot ja morsiamen sekä sulhasen äidit. Sairastuneista naisia on tutkimusten mukaan 72%. Suomessa hääperäiseen stressihäiriöön sairastuu vuosittain arvioilta noin 30 miestä. Erittäin hyvin järjestettyjen hääjuhlien seurauksena myös häävieraiden on normaalia kokea erillaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla häävieraista stressireaktiot kuitenkin voivat pitkittyä ja muuttua näin hääperäiseksi stressihäiriöksi.

PWSD oireet jaetaan kolmeen pääluokkaan. Ensimmäinen luokka sisältää oireet, jotka liittyvät häiden uudelleen kokemiseen; näitä ovat muun muassa häiden itsepintainen tunkeutuminen tietoisuuteen esimerkiksi jatkuvina takautumina ja haaveunina. Esimerkiksi kaljatölkkien kolistelu voi aiheutta rajun takauman hääautosta ja näin lamauttaa stressihäiriöstä kärsivän täysin.

Toiseen luokkaan kuuluu vahvasti välttämiskäyttäytyminen: henkilö alkaa vältellä häistä muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä. PWSD:stä kärsivä välttelee usein juhlatarvikekauppoja, kirkkoja, kukkakauppoja ja eritoten Ikeaa. Häävieraiden keskuudessa PWSD voi ilmetä esimerkiksi postin pelkona. Henkilö alkaa sairaanloisesti pelkäämään, että postissa saapuu uusi hääkutsu. Lievittyneet oireet voivat voimistua kiitoskorttien saapumisen myötä.

Kolmas luokka sisältää kohonneen vireystilan auheuttamat oireet, kuten jatkuva varuillaan olo, säikähtely ja ärtymys. Tutkimuksilla on pystytty osoittamaan, että suurella todennäköisyydellä näistä oireista kärsivät ovat joutuneet haluamattaan hääleikin osalliseksi tai kohteeksi. On myös todettu, että morsiamen ja anopin ryöstön kohteeksi joutuneet sairastuvat PWSD:hen 80% useammin kuin ne jotka eivät ole joutuneet ko leikkien kohteeksi. Jos leikkiin lisätään laulutehtävä, se kasvattaa entisestään sairastumisen riskiä.

Häiden jälkeisten oireiden kirjoa monimutkaistaa se, että häiriöön liittyy usein myös muita psykiatrisia ongelmia, kuten masennusta ja päihteiden väärin käyttöä. Suuressa riskissä ovat eritoten ne morsiamet joiden hääjuhlasta on jäänyt ylenpalttisesti alkoholijuomia ylitse. Eristäytyminen, takautumien turruttaminen kuohuviinillä ja häiden jälkeinen tyhjyyden tunne yhdessä voi johtaa siihen, että henkilön sosiaalinen toimintakyky vaarantuu. Jos hääjuhlassa on tapahtunut jotakin erityisen traumatisoivaa (kuten lautasliinojen väärä väri, kynttilöiden liian lyhyt paloaika tai vesisade) syyttely ja syyllisten etsiminen on hyvin tyypillistä. Tämä taas tulehduttaa herkästi ihmissuhteita ja eristää PWSD-potilasta entistä enemmän ulkomaailmasta. Tällöin takautumiin jumiutumisen vaara on erityisen suuri.

Kuten aiemmin todettiin; on selvää että PWSD-potilaiden toimintakyky on huomattavasti alentunut. Tämä heijastuu suoraan tekemättömiin kotitöihin ja perheen laiminlyöntiin. PWSD:n on todettu myös aiheuttavan huomattavia ongelmia "vittumaisen" käytöksen hallinnassa. Hääperäisen stressihäiriön onkin epäilty olevan yksi suurimmista syistä ensimmäisen avioliittovuoden aikana haettuihin avioeroihin.

Tutkittuja ja hyväksi havaittuja hoitomuotoja hääperäiseen stressihäiriöön on hyvin vähän. Keväällä 2012 kerättiin 23 hengen testiryhmä, jonka avulla pystyttiin kuitenkin selvittämään yksi toimintamalli ,jota noudattamalla PWSD-oireita pystyttiin aktiivivaiheessa hallitsemaan erittäin hyvin. Testiryhmän oireiden ollessa voimakkaimmillaan (jatkuva varuillaan olo, pelokkuus, takautumat) heille näytettiin Ryan Goslingin kuvaa ja testihenkilöiden oireiden todettiin ensimmäisen 17 sekuntin aikana lieventyvän keskimäärin 75%. Tutkijat olivat tulokseen erityisen tyytyväisiä, mutta syksyllä 2015 alkavassa tutkitaan saataisiinko parempia tuloksia aikaiseksi näyttämällä PWSD-potilaille esimerkiksi Channing Tatumin, Chris Prattin tai Chris Pinen kuvia.

(P.S Täällä allekirjoitetaan takaumat, tyhjyyden tunne ja kuohuviinin liiallinen käyttö.)
(P.S.S Olisiko tarvetta "varhaisen puuttumisen"-ryhmälle? Säästyttäisi monilta uhreilta....)

↧

Ne on täällä!

March 3, 2015, 1:37 pm

≫ Next: Meijän häät osa 4: Kirkko

≪ Previous: Hääperäinen stressihäiriö

Hääkuvat. Ne on täällä! Selaan vaan kuvia kerta toisensa jälkeen läpi. Uudelleen ja uudelleen. Pitäis malttaa mennä nukkumaan! Vaan kun ei malta! Olo on kuin teletapilla! UUDESTAAN!

kuva: Jere Kokko

↧

Meijän häät osa 4: Kirkko

March 5, 2015, 7:16 am

≫ Next: IHAN ROUVANA

≪ Previous: Ne on täällä!

Mun mielikuvat kirkosta on melko hatarat. Näin jälkeenpäin ymmärrän miksi ihmiset kuvaavat häävideoita...

Muistan kun iskä tuli takahuoneeseen hakemaan minua. Äitikin paukkasi paikalle ja meinasin itkeä ensimmäistä kertaa. Ajattelin, ettei saa sotkea meikkiä.

Muistan kuinka polvet meinasi pettää alta kun Prinsessa Ruususen häämarssi pärähti soimaan. Koko matkan alttarille tuijotin Sulhoa, koska tiesin ettei se itkisi kuitenkaan. Olin ihan varma, että minun puolella kirkkoa kaikki kaverit vollaisi (niinkuin tekivätkin) ja mun hanat aukeaisi jos näkisin yhdenkin itkevän. Muistan kuinka Sulho puristi tiukasti mua kylkeään vasten. Se kertoi jälkeen päin, että tunsi kuinka mun jalat tärisi vielä alttarillakin.

Muistan, että pappi puhui kauniisti. Ja hauskasti. Tosi meidän tyylisesti. Kertoi kuinka tavattiin Anttilan kempparissa ja kuinka Sulho vastasi "seukataanko?" kysymykseeni "ihan sama". Kertoi miten ollaan kasvettu yhteen ja kuinka rakastetaan meidän koiria. Kertoi, kuinka meidän kodin ovet on aina auki ystäville. Kertoi, kuinka halutaan nähdä maailmaa.

Ystävä luki raamatun kohdan, jonka toinen ystävä oli auttanut valitsemaan. Se meni näin:

Kaksin on parempi kuin yksin,

sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.

Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,

mutta voi yksinäistä, joka kaatuu --

häntä auttamassa ei ole ketään.

Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla

lämmin,

mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?

Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.

Saarnaajan kirja 4:9-12

Tahdottiin, vaihdettiin sormuksia ja suudeltiin. Ystävä lauloi "Jotain jää"-nimisen laulun (Kaksipäisen kotkan varjossa elokuvasta), nieleskelin kyyneliä ja puristin Sulhoa kädestä.

Kaikki yksityiskohdat on sekoittuneet päässä mössöksi. En muista mitä tapahtui missäkin järjestyksessä, mutta ei se haittaa. Muistan vielä sen tunteen kun kanttori aukaisi hanat, soitti täysillä Mendelssonia ja mä olin tosi onnellinen.

Kuvat: Jere Kokko

(Tulipas siirappista. Anteeksi. Lupaan korjata asian lähiaikoina!)

↧