"Mä en sitten aio askarrella häihin mitään". Nii joo, niinhän mä tosiaan taisin uhota. Uhosin myös ettei mun päälleni kirkosta ulos tullessa heitetä/puhalleta/kaadeta mitään. Askartelemattomuus ja "ei heittelyä"-politiikka nyt sattuvat olemaan melko pahasti ristiriidassa keskenään.
Ostin jo tähtisädetikkujakin, mutta tajusin ettei siinäkään ole keskellä päivää mitään hiton järkeä. Hetken jo mietin jos sallisin konfettien heiton, koska konfettikuvat on kivoja, mutta ei. En pysty. Ajatus siitä, että paperin paloja saisi noukkia hiuksista koko illan oli ylitsepääsemätön. Oli siis nöyrryttävä askartelun jumalien edessä.
Mitäs sitten? Ei riisiä, ei saippuakuplia, ei konfettia, ei kissoja, koiria eikä niitä tähtisädetikkuja. Ainoa turvalliseksi osoittautunut vaihtoehto oli huiskutuskepit. Tai huiskutusviirit. Miksikä kukakin haluaa niitä kutsua. Minulle ne on huiskutuskeppejä, koska siinä on keppi jota huiskutetaan. Simppeliä. Ei sotkua hiuksissa, ei riisiä tissivälissä.
Keppi ja nauhaa. Naiivina askartelijana ajattelin, että "sata tommostahan heittää hetkessä". No ei kuule heitä. Ei tosiaan heitä. Näiden yksinkertaisten keppilöiden tekoon tarvitaan:
Keppejä (meillä pitkiä grillitikkuja)
Tuhottomasti satiininauhaa
Liimaa (geeli)
Toisenlaista liimaa (paperi)
Kilikelloja
Hitokseen ohutta mutta kestävää narua/siimaa
Helkkarin pitkät hermot
Apujoukkoja
+ Persoonallisen elementin
Kaikkihan lähtee siitä, että ensin metsästät ympäri kaupunkia täydellisiä komponentteja. Oikean väristä satiininauhaa, oikeanlaisia keppejä ja oikean kokoisia sekä sopivasti kilkattavia kelloja. Tähän kannattaa varata viikko.
Seuraavaksi pähkäilet sitä
persoonallista juttua ja sen toteutusta. Meille tulee keppiin sanat "onnea" ja "Herra ja Rouva X". Sitten istut kaksi tuntia
Dafont-sivustolla etsimässä juuri niitä oikeita fontteja. Sitten survot sanat tekstinkäsittelyohjelmaan ja sitten printtaat. Ja leikkaat. Ei liian kapeiksi, mutta ei liian paksuiksi. Sopiviksi.
Sitten kun kaikki komponentit on kasassa ja olet saanut jonkun askartelua pelkäämättömän herkkäuskoisen hölmön (Lotta <3) huijattua mukaan tähän pikkuprojektiin niin homma voi alkaa. Ja se menee näin:
Ota keppi
![]()
´
Laita siihen kaksi tippaa geeliliimaa
Kiepauta täydellisellä fontilla tehdyt, täydelliset lappuset kepin ympärille niin, että ne liimautuvat kunnolla. Painelet hellästi lippuset tikun ympärille.
Varmista pysyvyys vielä paperiliimalla...
ja leikkaa lipetit sievään muotoon.
Pujota naru kilikelloista läpi
Tässä välissä tapahtuu niin sanottu "mitä tänään syötäisiin hetki" kun unohdin kuvata satiininauhan leikkaamisen, joten NEHÄN ONKIN TÄÄLLÄ MULLA VALMIINA! (eli leikkaat saman mittaisia pätkiä satiininauhoista nii-maa-pirusti valmiiksi. Meillä tuli kepukkaan kaksi valkoista nauhaa (yht 52cm), yksi sininen (26cm).)
Sitten vaan kaikki nauhat ja kellot mahdollisimman tiukasti kepukkaan kiinni.
Helpottaa jos solmit kellot ensin satiininauhaan ja sitten tempaset nauhan niin tiukalle, ettei veri kierrä päässä ja että ne varmasti kestää huiskutusta. Muista testihuiskuttaa niin paljon kuin ranteesta lähtee, koska ikinä ei tiedä villiintyykö joku vieraista ja huiskuttaa niin, että kilikello lentää morsianta otikkoon. Ja sitähän me ei suvaita.
Muista leikata ylimääräiset narunpätkät pois. Ne on rumia.
Ja näin. Valmista.
Tai no ei ihan. Meillä loppui valkoinen nauha kesken ja kilikellojakin oli vähän niukanlaisesti. Kellojen paketissa kun luki että "noin 110kpl". Toisessa paketissa oli 76 kelloa ja toisessa 83. Kyllä - meinaan maanantaina valittaa. Ja vaatia oikeutta. 220 kellosta puuttui 61 kelloa. En sulata. Kuluttajasuojamiekkonen - täältä tullaan!
Jos olisin ollut fiksu olisin tilannut nämä. Näitä on nyt väännetty ainakin kuutisen tuntia ja puolet on siis tehty.
Esimerkiksi täältä tilaamalla voit helpottaa elämääsi, lievittää häästressiäsi ja saada kauniit huiskuttimet häihisi. Heleppoo ja stressivapaata. Fiksua. Toisin kuin askastelu. Askartelu on perseestä.
