Quantcast
Channel: How to be a Bridezilla
Viewing all 85 articles
Browse latest View live

This Is Not Going To Be Good

$
0
0
Ne on täällä! Vaikka kiinalaiset yrittivät kaikin voimin estää minua munaamasta omaa hääkimppuani niin TUOSSA NE KUKAT NYT ON! Kiinalaiset vetosivat ensin siihen, että "kukkia ei ole". Sitten vedettiin "kiinalainen uusivuosi"-kortti hihasta. Kun sekään ei vielä laannuttanut DIY himojani, sanottiin ettei tehdas vaan nyt tuota noita kukkia enää. Uskoo ken tahtoo.


Ystävällinen engelsmannirouva meni kuitenkin Ebayssä vipuuni. Siinäkin kaupanteossa meinasi jo hermo mennä molemmin puolin kun täti selvitteli postimaksuja ja minä Ebay-tollona en oikein osannutkaan maksaa niitä tuotteita... Loppu hyvin, kaikki hyvin ja rehut on nyt kotona.

Olen siis ihan tollo ton Ebayn kanssa ja katsoin Sulhoa ihan huulipyöreänä kun se kysyi "Tilasitko edes luotettavalta myyjältä?". No näköjään kun tavarat on tulleet perille! Mistä noista tietää!

Kukat löytyi Ebaystä hakusanalla "foam rose". Kukat ovat (yllättävän) kauniita ja niiden materiaali on tosiaan jotakin ohkaista vaahtomuovia. Tuntuvat kestävän käsittelyäkin aika hyvin. Tilasin kolmea eri kokoa: isoa "peony rose"-nimellä kulkevaa kukkaa 6 kappaletta, 12 pientä ruusun nuppua ja kuusi kappaletta isoja normaaleja ruusuja




Jo aikaa sitten kotiutui  pohja mihin korukimppu sitten pitäisi rakentaa. Pohjankin tilasin Ebaystä vaikka varmaan niitä olisi saanut ihan jostain paikallisesta askartelutarvikeliikkeestäkin. Pohja on nimenomaan tarkoitettu kuivakukille ja on halkaisijaltaan muistaakseni 7-9cm. 



En voinut hillitä itseäni - oli pakko saada tökätä kukka tuohon pidikkeeseen. Aika mojova reikä siihen jäi, joten kokeilut saa nyt hetkeksi jäädä. Koitan malttaa mieleni ja odottaa kunnes korut tulevat Kiinasta kotiin. 

Yksi käytännön vinkki! Jos aiot tehdä itsellesi korukimpun ja aiot tilata tarvikkeet Ebaystä, mutta sinulla ei ole paljon aikaa häihin... Älä tee sitä. Jos jonkun asian olen jo nyt oppinut niin se on se, että noi tavarat ei ikinä tule kuukaudessa vaikka niin siellä sivuilla lukeekin.


Loppuun vielä asiaankuulumaton kuva meidän Sipusta; koska onhan se maailman söpöin tyttö. 



Peeäs! Huomaatteko kuvanlaadun HUIMAN paranemisen?!?! Uskaltauduin viimein ottamaan kauniiseen käteeni tuon meidän uuden perheenjäsenen, ihkaoikean järjestelmäkameran! Nyt voin mennä Tampereen messuilla ihan turistina, kamera kaulassa!

Bag Full Of Bling

$
0
0
Naisen laukku - tuo tuhansien mysteerien pesä. Itselläni laukusta löytyy aina kukkaro, kännykkä, hiuslakkaa, hiusharja, huulipuna, huulirasva, epämääräinen kasa käytettyjä nenäliinoja, kuitteja, yksi hanska, epämääräisiä muistilappuja... Joskus siellä on jopa kotiavaimet. Ja tuulipuvun housut. Jos Sulholta on jotain häveyksissä niin se yleensä etsii sitä ensimmäisenä minun käsilaukustani. Ja yleensä se löytyy sieltä. Minulla on hieman huono tapa "siivota" kulkiessani tavaroita/roskia eteisen penkillä lojuvaan laukkuuni, koska olen liian laiska kävelemään esimerkiksi keittiön roskikselle asti. Tässä hötäkässä saattaa myös autonavaimet/sateenvarjot/passit/yms kadota minun rakkaan MK:n pohjalle. Kerran sieltä löytyi kahdet autonavaimet ja (kaikki) kolmet kotiavaimet. 

Hääpäivänähän morsian tarvitsee laukun. Sellaisen minä tänään hankin. Olen käynyt kyseistä laukkua hypistelemässä jo joulukuun lopusta saakka, mutta jättänyt sen jossain mielenhäiriössä aina ostamatta. Tänään lähdin sen sitten asioikseni kotiuttamaan. Ja se on ihana.


Pieni, siro ja kimaltava. Mitä muuta voi tyttö toivoa? Vähän epäilyttää tuo laukun koko... Kuinkahan ne tuulipuvun housut mahtuu tuonne?


Laukun sisällä on kiinnikkeet ja ketju, jos laukun haluaa laittaa olalle heilumaan. Luultavasti ominaisuus jää minulle turhakkeeksi. Laukkuun mahtuu sopivasti kännykkä (Tottakai! Saatte raastaa tuon rakkaan Sampan mun kuolleista sormistani irti!) sekä esimerkiksi puuteri ja huulikiilto. Mitä muuta sinne laukkuun tarvitsee?

Sissikin aivan selvästi tykkää mamman uudesta laukusta! ...Kerrottakoon muuten hauska fakta laukun valinta tilanteesta: Kävin kaikki kymmenen jäljellä olevaa kappaletta läpi, tarkastin onko metalliosissa liimajälkiä, puuttuuko timantteja ja onko metalliosissa kulumia. Oli liimaa, puuttui timantteja ja oli kulumia... kaksikymmentä minuuttia seisoin siinä laukkuhyllyllä ja tämä nimenomainen kappale pääsi lopulta mukana kotiin. Onneksi Sulho ei erehtynyt lähtemään mukaan, koska veikkaan ettei sitä olisi tippaakaan naurattanut.



Sanoinko jo, että se on ihana? Eikö olekin?!

Glitz & Glam

$
0
0
Joko teillä tulee nämä hääkimppuhommelit korvista ulos? Tuntuu, etten mä paljon muusta nykyään kirjoittele kun tuosta DIY-painajaisesta. Korukimppu on ottanut taas harppauksen eteen päin kun kiinakaverini lähettämät helyt saapuivat minulle eilen!

Siinä ne nyt ovat: 24 kappaletta simppeleita helmipinnejä, 12 kappaletta timantein reunustettuja pinnejä...


...ja 24 kappaletta erilaisia rintakoruja. 


Näistä pitäisi siis jotain saada aikaiseksi. Olin ajatellut tökkiä kukat ja muut härpäkkeet kukkasieneen, mutta äidin viisaiden pointtien jälkeen päätin jättää sen käyttämättä. Liiman kanssa ährääminen ja sitä kautta kertalaakista onnistuminen ei vaan ole mun juttuja. Ja luultavasti päättyisi siihen, että minä, kukat korut ja koirat olisi siinä kuumaliimassa. Päätin siis, että sidon kimpun ihan tavallisesti.  Sommittelinkin kukkia jo vähän toisiinsa ja kyllä on pakko itsekin sanoa, että hyvä siitä tulee. Rintaneulat ja pinnit ajattelin kimputtaa rautalangan avulla. Siitä sitten lisää myöhemmin! 


En halua ripotella blingiä joka puolelle kimppua vaan sommitella ne aaltomaiseksi tai ryppääksi jommalle kummalle puolelle. Hakusessa siis hillitty, mutta kaunis lopputulos... Saas nähdä!



Meinaatteko muut morsiot askarrella omat kimppunne? ...Näyttääkö tämä mun projekti ihan toivottomalta?! 


Hyvää Ystävänpäivää!


Happy Camper

$
0
0
Kuis tirisee?! No hyvin! Viime viikot ovat kulkeneet hyvin, mitä nyt viime tyttöjen päivä Tampereella sotki kaikki systeemit pari viikkoa sitten... Jatkuvasta liikenteessä olosta ja ulkonasyömisestä huolimatta olen mielestäni pärjännyt ruokien kanssa hyvin.

Tampereen häämessuilta käteen jäi paljon ideoita ja hitosti hölmöjä kuvia. Pyörähdettiin messuilun jälkeen Ideaparkissa ja mukaan lähti lepardigeparditreenihousut. Tietysti.


Äiti oli meillä häämessuviikonloppuna perjantaista sunnuntaihin joten syötiin paljon ulkona. Perjantaina sain Buffassa tiskin alta aimo annoksen tonnikalaa, koska pöydästä ei oikeastaan mitään rehuja kummempaa syötävää minulle olisi löytynyt. 





Pepsi Maxia, energiajuomia ja proteiinipatukoita kului paljon. Muutenkin oon ihan koukussa Leaderin So Low Carb Nutmix patukoihin. Olen korvaillut niillä aterioita (ei hyvä) ja nyt olenkin Johannan asettamassa patukkakiellossa. Jee.

HeiHei Patukat!
Johannalla on ihana tapa liittää viikkomailien perään joku ihana motivaatiolause ja viime viikolla se oli tämä:


Ei olisi voinut tulla parempaan paikkaan! Parina päivänä olen huomannut vain makaavani sohvalla ja miettinyt että "josko menisin salille huomenna". Ei näin. Jos meinaa, että tuloksia tulee niin ne tulee siellä salilla, ei sohvalla.




Käytiin Sulhon kanssa leffassakin viime viikolla ja eväät oli tämän näköiset: Pensasmustikoita ja pähkinöitä. Jo on aikoihin eletty!


Läski siis palaa, fiilis on hyvä eikä kaloreita ole tarvinnut (vielä) tiputella! Ei voi valittaa!



Sellaista tänne! Nyt unille! Öitä!

Peeäs, mites teidän fit bride-projektit sujuu?

Sign From Heaven

$
0
0
Kerroinkin joskus löytäneeni jotain superihanaa ja jättäneeni sen hetkeksi äidin hellään huomaan... Mutta nyt se on täällä! Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:


Olen sanaton. Rouhea, kaunis, yksinkertainen. Kyltti käy kyllä täydellisesti yksiin meidän hääpaikan hirsiseinien kanssa. Pikkuhiljaa minulla on alkanut karista ajatukset ultramoderneista ja  sliipatuista häistä. Rustiikkista sen olla pitää! (mitenköhän monta kertaa mieli vielä muuttuu?!)



Meidän häissä tuo kyltti korvaa kaikki menuhärpäkkeet eikä pöytiin siis laiteta mitään ylimääräistä. Olen suunnitellut laittavani kyltin noutopöydän päähän ja vieraat voivat sitten siitä katsoa että "mitä tänään syötäisiin". Muutenkin minusta on jotenkin hassua laittaa pöytiin menukortit, koska eihän sillä oikeasti ole väliä mitä siinä lukee. Koska ei voi kuitenkaan valita mitään muutakaan syötävää. Vaikka häissä olisi tarjolla pelkästään paleo-ovo-vege-maidoton-gluteiiniton-evästä tai pieniä kiviä niin pakkohan sitä on syödä mitä siellä noutopöydässä on - luki se pöydässä tahi ei. Ellei tilaa pitsaa. 

Ihana, eikö olekin?!

All Things Rustic

$
0
0
Minua suosi jokin aika sitten arpaonni ja voitin Sinun Ikuisesti-blogin arvonnasta Hääputiikki Ribbon&Ink:iltä lippunauhan!



Eikä nuo lippunauha hankinnat todellakaan jääneet yhteen... Bongasin Facebookin Hääkirpparilta toisenkin juuttikankaisen yksilön!



Uhkaavasti näyttää siltä että yltiöromanttinen ja rustiikkinen hääkoristelu hiipii ihan oikeasti meille. En kestä. Huomaan selaavani aina vain enemmän ja enemmän Pienterestiä hakusanoilla "rustic wedding""rustic wedding decorations"ja "Tiffany blue rustic wedding". Että tähän on tultu. Enkä kyllä yhtään tiedä mihin nuo lippunauhat työnnän siellä hääpaikalla.


Mua pelottaa. Mitähän tästä tulee? :)))

Treasure Chest

$
0
0
Tein jälleen sellaisen tarjoushaukkalöydön ettei tosikaan! Olen ollut aivan sata prosenttisen varma siitä, että haluan meille häihin matkalaukun/matka-arkun/lintuhäkin johon vieraat voivat jättää onnittelukorttinsa. Jotenkin ajatus siitä, että ne parikymmentä korttia olisivat leviteltynä hujan hajan isolle lahjapöydälle ei oikein tunnu omalta...

Kävimme Sulhon kanssa Kärkkäisellä viikko takaperin ja mikäs muu sieltä löytyikään kuin se matka-arkku! 


Valkoinen, peltinen, pieni, siro ja ennen kaikkea -50% alennuksessa. Tarvitseeko sanoa muuta?


Ja Sulho vielä kehtasi kysyä, että "Onko tuo nyt sitten pakko saada?". "No kuule JUU-ON!"



Pitänee kehitellä tuohon roikkumaan joku (yllätys yllätys) lippunauhan, jossa lukee jotakin niinkin yllättävää kuin Kortit. Yllättävää kyllä, visioin lippunauhan olevan juuttikangasta...

Loppuun vielä kuva Sissistä, koska se vaan on niin söpö.


Mitä mieltä olette löydöstäni?

Will You Be My Maid Of Honor?

$
0
0
Alkuun mainittakoon, että tämä kirjoitus on kielletty kaasoltani Mallulta. Nyt pois täältä. Et lue enempää. 

Seuraavaksi kerrottakoon että olen malttamaton. Tosi malttamaton. Tätä postausta olen hekumoinut mielessäni blogin aloituksesta saakka. On siis pikkasen kovat odotukset, jotka ei kuitenkaan tule toteutumaan, koska olen omalla malttamattomuudellani ryssinyt koko homman jo viime vuoden puolella. Tarina menee kutakuinkin näin...

(Ja Mallu. Nyt oikeesti.)

Minulla on siis kolme kaasoa. Riikka, Leena ja Mallu. Ensinnäkin oli minulle oli kauhean vaikeaa valita rakkaista ystävistäni ne  jotka joutuisivat vieläkin tiiviimmin mukaan tähän hullun myllyyn. Vaikka pakko todeta, että kyllä nuo muutkin hurjakkeet elää tässä mukana ihan yhtä täysillä <3 Muutaman mainitakseni: Terveisiä vaan Lauralle, joka näkee jo nyt painajaisia meidän häistä. Ja Jaanalle, joka on vauvamahastaan huolimatta lupautunut askartelemaan ja nikkaroimaan meidän häihin vaikka mitä. Ja Millalle, joka jaksaa tuntisotalla kuunnella mun pohdintoja eri sinisen sävyistä. (ootte parhaita <3)


Suuri suunnitelmanihan oli, että pyydän tyttöjä kaasoikseni pienellä lahjalla. Eihän se sitten mennyt ihan niinkuin elokuvissa, koska en yhtenä pikkuijouluisena iltana (tai itseasiassa kahtena) saanut promillepäissäni hillittyä itseäni ja siinä sitä tuli sitten lipsautettua tytteröirelle nämä kysymykset Salmari-Batteryjen äärellä. Mallua taisi vähän itkettää, mutta nämä kaksi muuta konkaria tuntuivat lähinnä olevan kauhuissaan. Riikan ensimmäiset sanat taisivat olla "voi paska". Tuntevat minut niin pitkältä ajalta, että tietävät mitä on tulossa - toisin kuin tuo porukan pienin. Tai voihan se olla niinkin, että Mallua itketti silkasta kauhusta.



Lahjalla kosiskelu siis jäi, mutta asiaa ei kokonaan haudattu. Viime kotikontureissulla vein Riikalle ja Leenalle tällaiset paketit... 




Mallun paketti seisoo vielä tuolla odottamassa hakijaansa, mutta eiköhän senkin aika koita piakkoin. Paketista löytyy häiden teemaväriin sopiva Maid of Honor-toppi (tilattu Etsystä), suklaata, skumppaa, toffeelikööriä ja pieni skumppalasi. Ei mitään ihmeellistä, mutta ajatushan se on tärkein... ja ajattelin nyt pedata itselleni sellaisen kivan morsiammen maineen, jotta saan enemmän käytöstäni anteeksi sitten lähempänä häitä. Ovelaa, eikö totta?

...Malttamattomuudestani kertonee myös se, että en millään voinut odottaa tämän tekstin kanssa enää niin pitkään, että viimeinenkin kaasoista olisi pakettinsa saanut. Hyvä minä.

Don't Tell Me To Calm Down

$
0
0
Nyt se on alkanut. Turhanpäiväinen panikointi, itkuraivarit ja stressaaminen. Parin viikon aikana olen saanut aikaiseksi eri tasoisia murjotus/raivokohtauksia mm seuraavista aiheista...


Mitä jos ensi vuonna on yhtä paska talvi kuin nyt ja meidän hääpäivänä ei ole lunta?

Ebayssä myyjän ilmoittama sininen ei ole IKINÄ sama kuin itse tuotteessa.

Meidän hääpaikka ei olekaan hyvä.

En löydä mistään silmää miellyttäviä kutsukorttipohjia.

Ruokakin on varmasti häissä pahaa.

Miksi tulenteko hääpaikalla on muka niin vaarallista?

Miksi en voi voittaa lotossa? (Tasoitukseksi ilmoitettakoon että voitin 20 euroa pelikoneesta, joten ei voi valittaa ihan niin paljoa)

Entäs jos ihan oikeasti ei tule lunta ja mä joudun raahautumaan paikasta toiseen kuraloskapaskassa?!


Äiti tuli eilen käymään meillä täällä Lahdessa ja käytiin katsomassa jälleen kerran Heinlammin kyläntaloa. Tuli ahdistus. Käynnin jälkeen ryntäiltiin päättömästi hääpaikoista toisiin, mutta kaikissa oli joku vika. Lopulta päädyin siihen, että kerran valittu = kyllin hyvä, ja Heinlammin kyläntalolla mennään. Siinä oli vähiten vikaa.

Päättömän ryntäilyn jälkeen rauhoituttiin vähäksi aikaa meille kotiin ja päädyttiin äitin kanssa testailemaan hieman pöytäkoristeluja.




Jotakin tämän suuntaista siis luvassa. Ei kukkia, ei hörsylöitä. Kynttilöitä, kynttilöitä, kynttilöitä...

Pitäisiköhän aloittaa joogaaminen, pilates tai mielialalääkitys, jotta tästä vuodesta selviäisi hengissä?

Officially Off The Rails

$
0
0
Pahaksi onnekseni satuin eräspäivä ajatuksissani kävelemään Sulhoa odotellessani sisälle Paperikuuhun. Olen väistellyt tuota kauppaa nyt pari vuotta, koska jo näyteikkunasta katsominen on saanut kukkaron nyörini henkisesti heltymään. Noh, virhe tuli tehtyä ja löysin itseni liikkeestä. 

Koin "rakkautta ensi silmäyksellä"-fiiliksen kun näin valkoiset Cold Drinks- teksteillä varustetut sinkkisaavit. Täydelliset, mutta hinta oli suolainen. Jätin ne fiksuna kauppaan ja kävelin tyhjin käsin ulos. Valvoin kaksi yötä miettien saaveja ja palasin hakemaan ne kotiin. Makso mitä makso.


Itsekin seitinohuesti tajuan olevani ihan pimeä. Kuka nyt ostaa melkein vuotta ennen häitä kämpän täyteen sinkkisankkoja ynnä muuta hääkrääsää? Oikeasti? Kuka? 

Onneksi meillä on vierashuone.


Perutaan Häät

$
0
0
Blogi on ollut pimennossa jo aivan liian kauan. Syykin tähän löytyy... pelkäsinkin tätä, ajattelin että kaikki kääntyisi hyväksi vielä. Mutta ei... homma on nyt siis pysäkillä.  

Eiku HUPSISTASAATANA!!! Aprillipäivä meni jo! ;) ...okei, huono vitsi. 


Hiljaisuuteen on oikeastikin oikea syy. Ensi alkuun olin kiireinen. Sitten sairastelin. Sitten sairasteli Oskari-koira... Oskari nukutettiin pari viikkoa sitten ja sen jälkeen elämä on ollut enemmän ja vähemmän uuden opettelua. Oskari oli ensimmäinen koirani ja minulle rakkainta tässä maailmassa. Villeimmissä haaveissa kuvittelin sen saattamassa minut alttarille... Olin myös ajatellut rakentaa kutsut Oskarin kuvan ympärille, mutta sekin nyt jäi.



Elämä pikkuhiljaa alkaa taas jatkua ja häähommatkin taas kiinnostaa. Huomaan esimerkiksi jo surffailevani hää-kirppiksillä! Ensi kuun alussa pääsen varaamaan kirkon ja kesäkuussa olisi tarkoitus mennä sovittamaan pukuja ensi kertaa!

It's Getting Hot In Here

$
0
0
Sain rakkaalta anopiltani joululahjaksi lahjakortin kuumakivihierontaan. Voi pojat. Jos olisin tiennyt mihin atmosfääreihin pääsen tunniksi leijumaan olisin mennyt hierontaan jo joulunpyhinä. 


Liike johon lahjakortin sain on pieni ja herttainen Ancilla, joka sijaitsee aivan Lahden keskustassa. Paukasin paikalle torstai aamuna puoli yhdeksältä, hirveässä (minulle tyypillisessä) puheripulissa, täyttelin esitietokaavakkeen ja heittäydyin pikkuhoususilleni lämpöisten vällyjen alle... ja siitä se sitten alkoi. Matka omaan henkilökohtaiseen MyLittlePony-maahan. 



Uskon, että tällä hieronnan lykkäämisellä ja lykkäämisellä oli joku suurempi tarkoitus. Kaikki tämä stressi ja suru mikä viimeisiä viikkoja on varjostanut väistyi hetkeksi kun Anne teki taikojaan. Taustalla kaikuin rauhallinen musiikki, olo oli lämmin ja pehmeä. Olisin voinut maata siinä vaikka ikuisuuden. Välittömästi hieronnan jälkeen ilmoitin Sulhaselle, että "Tämmöisen ostat mulle sitten AINA lahjaksi. AINA." 



 Miksi mä paasaan tästä nyt täällä blogissa? Korostettakoon heti että kyseessä ei ole siis yhteistyökuvio (ainakaan vielä, vinkvink) tai maksettu mainos vaan puhtaasti SUOSITUS. Jos sinä tai joku läheisesi on rentoutumisen tarpeessa niin suosittelen hakeutumaan Annen käsittelyyn. Itse aion ainakin häästressin pahetessa käydä nollaamassa aivoja tuossa ihanassa nojatuolissa! Itselle tuli myös mieleen, että paikka olisi loistava myös polttareiden aloitukseen (liike ei ole avoinna lauantaisin) tai muuhun morsion hemmotteluun (VINKVINK). 


 Näitä lisää! Kiitos Anoppi <3

10 asiaa jotka pitäisi lailla kieltää kaikilta morsiamilta

$
0
0
1. Kitten heels. Ei. Ei ja vielä kerran ei. Jos kengässä on yksi sentti korkoa niin ne ei tee sinusta pidemmän näköistä. Ne on sitä paitsi rumat.  Naiset, opetelkaa käyttämään kunnon korkoja tai vaihtoehtoisesti livauttakaa jalkaanne balleriinat. Lisäksi, jos miehenne on kuin Cruisen Tomppa ja itse lähentelette lentopallo-goljatin mittoja, miettikää oikeasti haluatteko lisätä pituuseroanne entisestään nelly.comin korkeimmilla valkoisilla stripparikorkkareilla?



Suri Cruise. Ainoa ihminen tässä maailmassa jolle kitten heels'it sopivat.

2. Liian pieni hääpuku (samaan sarjaan luettakoon liian paljastavat). Ei se ole kenellekään kiva jos morsian tursuaa puvusta ulos. Varsinkin jos se tursuaminen tapahtuu niin että ketunnokat vaan vilkkuu. Siinä on sitten kiva katsella kolmenkymmenen vuoden päästä hääkuvia joissa nännikoru vilisee joka kuvassa. Ja jos teillä on olkaimeton puku niin huolehtikaa toverimorsiot siitä että se on sopiva, ettei jumalauta tarvitse nyppiä sitä koko ajan ylöspäin. Se on raivostuttavan näköistä.



3.Yli promillen känni. Okei, sanotaan että puolentoista promillen. Tai no sanotaan, että liian kova känni. Se ei vaan ole kaunista. Ei millään muotoa. Kännissä yleensä tulee loistoideoita, kuten: pissaampa tuonne nurkalle tai juonpa shotteja kaason navasta. Kännissä tapahtuu yleensä myös sammahtaminen, itkuraivarit tai nyrkkitappelu. Varmasti ilta on ihan hauska ja lanne letkeämpi kuin kenelläkään muulla, mutta onkohan kiva sitten hotellin aamupalabuffetissa pidetälle yrjöä seuraavana aamuna?



4. Myöhästyminen kirkosta. Jos on vaikka vuosi (tai kaksi) etukäteen varannut kirkon niin pitäisi ehkä tietää mihin aikaan olisi suotava olla paikalla. Vaikka onhan se toisaalta mukava pitää vieraita jännityksessä. Siinä vierailla huvia kerrakseen kun katsovat kiemurtelevaa Sulhasta alttarilla. 45 minuutin jälkeen terävin kärki tuosta jännityksestä ehkä katoaa ja vieraita lähinnä v**uttaa. Hääpaikalle saapuminenkin olisi hyvä tietty toteuttaa suhteellisen rivakkaan. Onhan se kiva ottaa seitsemän kierrosta Porschella toria ympäri ja käydä kuudessa paikassa ottamassa hääkuvia ja etsiä "sitä parasta valoa jossa poskieni luonnollinen puna hehkuu kuin vasta kukkaan puhjennut ruusu". Vieraistakin on varmasti aivan tosi mukava odottaa kesäisessä pikkuhelteessä, sukkahousut hiessä ja suu kuivana että morsiuspari vihdoin saapuu paikalle...

5. Kännykän näprääminen kirkossa/ruokapöydässä/sängyssä ensimmäisenä avioyönä. Facebook odottaa. Instagram odottaa. Ja luultavasti vieraat tukkivat kaikki sosiaaliset mediat jo päivityksillään sekä kuvillaan (koska häät on vuosisadan parhaat/ihanimmat ikinä/tms) ja sitä kautta koko maailma kyllä tietää että olet mennyt naimisiin. Tai teet sen sitten seuraavana päivänä viimeistään täydellisen selväksi hukuttamalla koko somen niihin hääkuviin. Ja tietysti käsket kaasojen tehdä samoin.


 6. Kiroileminen. Itsehän olen suustani kuin saastainen seilori kun sille päälle satun. Eli melkein aina. Mutta ei se nyt ole kovinkaan kaunista jos nainen valkoisessa puvussaan, eteerisen hehkeänä tiputtelee lauseeseen vittuja/perkeleitä/saatanoita tai jotain vielä hienostuneempaa. Ainakaan julkisesti.

7. Viime hetken muutokset. Älä vaihda edellisenä iltana hääpaikkaa. Älä anna potkuja pitopalvelulle. Äläkä bändille. Äläkä Sulhaselle. Jos se nyt käy hermoille juuri ennen häitä niin ei se sitä tarkoita että se pitäisi laittaa vaihtoon (häiden peruminenhan ei siis ole vaihtoehto). Sata prosenttisella varmuudella se toinen osapuoli on käynyt sinun hermoillesi aikaisemminkin. Ja käy tulevaisuudessakin.

8. Pakko antaa tälle ihan oma numero: Silikoniset rintaliivien olkaimet. Ne pitäisi polttaa roviolla. Vaikka ne on läpinäkyvät niin ne näkyy silti. Aina. Rumasti. Ei. Ei. EI! Ikinä! Hankkikaa kunnon alusvaatteet tai käykää Tallinnasta semmoset tisulit osamaksulla että pysyvät pystyssä ilman liivejäkin.


9. Kaasojen pakottaminen rumiin mekkoihin, jotta itse näyttäisi paremmalta. Mikäs sen hienompaa ja hauskempaa kun katsoa jälkeenpäin hääkuvia ja miettiä että "jumaliste nuo tytöt näyttää kauheilta". Vaikka kyseessä onkin morsiamen (ja ehkä vähän myös sulhasenkin) päivä niin pitäähän läheisten ystävienkin antaa näyttää kauniilta. Mutta ei siis tietty liian kauniilta.




10. Raivarit. Julkiset sellaiset. Ei se kauheasti nostata juhlatunnelmaa jos morsian haukkuu tarjolla olevan ruuan, appiukon kravaatin tai saadut häälahjat jo juhlapaikalla. Mieltä ylentävää ei varmastikaan ole myöskään se jos morsian räjähtää Sulholle siitä että se raukka sattuu tallaamaan mekon laahukselle kesken valssin. Ja minkä sille mahtaa jos maassa ei ole lunta vaikka pitäisi. Tai että juuri Sinun hääpäivänä maailmankaikkeus langettaa itikkojen pyhiinvaelluksen hääpaikalle. Tai sille että noutopöydässä on sillejä kun piti olla silakoita. Tai mitä se haittaa että kaasolla on väärän väristä kynsilakkaa. Joku menee kuitenkin vikaan ja ottaahan se päähän, mutta se on sitten kaasojen, bestmanin ja seremoniamestarin tehtävä hoitaa asiat niin ettei morsian sitä huomaa. (Muuten se hermostuu. Ja saa raivarit. Voin luvata.) Ja aina voi skitsoilla jossain katseilta kaukana ja lähettää heti arkena aivan helvetin tulikiven katkuisia sähköposteja kaikille, jotka ovat tehneet päivästäsi "ei niin täydellisen".




Mitä kuuluu mun FitBride-projektille?

$
0
0
Nämä kaikki tekstit alkaa samalla tavalla. "Muuten menee oikein hyvin, mutta mun koira kuoli ja oon ihan paskana" - mutta niin se vaan on. 


Projekti pyöri hyvin siihen asti kun Oskari sairastui. Menin eteenpäin kuin höyryjuna. Kilojakin oli lähtenyt melkein 13. Kun Oskari sai keuhkosyöpädiagnoosin ja muutaman päivän elinaikaa, jäi eläinlääkärin vastaan otolle räkänenäliinojen mukana myös mun ruokahalu. Ensin en syönyt mitään. Sitten söin pullaa. Ja sitten söin aivan kaikkea. Ja paljon. Kun on vaikka viikon syömättä ns kunnon ruokaa ja elää höttöhiilarilla on hirveän helppo käpertyä surupeittoon ja suklaalevyyn vaikkapa sen tonnikala-vihreäpapu-sörsselin sijaan.

01/2014 - 04/2014

...tykkäsin tankkauspäivän jälkeen hiilareista. Silloin ne meni vielä oikeaan paikkaan. Nyt ne menee makkaraan.


Kaksi viikkoa oli kaiken kaikkiaan salilta pois. Syöminen ja treenaamattomuus paistaa ulkoasusta kilometrien päähän ja painaa henkisesti niskassa ainakin tonnin. Nyt olen treenirytmiin päässyt mukaan, mutta ruokien kanssa käydään edelleen taistelua. Vaakalle en juuri ole uskaltanut astua, mutta arvelisin farkkujen vyötärön kirraamisesta että kiloja on tullut takaisin pari-kolme. Ja sekös suoraan sanottuna vituttaa. 



Pöhö-Pötsi tässä päivää!

Miksi ei sitten palata ruotuun ja syödä grammalleen ohjeen mukaan niinkuin ennenkin? Senku tietäis. Nyt pitäisi tehdä todellinen ryhti liike, preppailla ruuat pariksi päiväksi valmiiksi ja alkaa tosi toimiin. Onneksi minulla on maailman ihanin valmentaja Johanna, joka tiettyyn pisteeseen ymmärtää, mutta toisaalta osaa vaatiakin minulta paljon. Eniten pelkään, että tuotan hänelle toilailuillani pettymyksen kuin että tuottaisin pettymyksen itselleni.


Tiedostan kyllä että peliä ei ole menetetty. Mulla on täysi usko ja luotto siihen, että tulen olemaan elämäni kunnossa häissäni. Tavoitepaino jonka häihin olin asettanut paukkui siis rikki jo ennen Oskarin sairastumista... eli ei hätäpäivää - tässä puhutaan siis nyt max viidestä miinus kilosta... Mutta kuten tiedätte "nälkä kasvaa syödessä" ja tavoitefysiikka muuttuu koko ajan kireämmäksi ja kireämmäksi. Nyt vaan pitäisi ymmärtää se, ettei se ketään palvele että syö joka päivä suklaata. Tai että ei se Osku tule takaisin vaikka mä hukuttaisin itteni mäkkärin pirtelöön. 




Surun suhteen tässä välissä mulla meni jo paremmin, mutta tällä viikolla pariin otteeseen olen pärähtänyt ihan yhtä-äkkiä itkemään. Sissin kanssa oltiin metsälenkillä ja jotenkin oli koko ajan sellainen tunne, että"kohta se tulee tuolta kukkulan takaa" ja kun tajuaa, että "hitot se mitään tule" niin iski ihan lohduton olo. Onneksi ehdin ennen Oskun kuolemaa ottaa jäljennökset sen tassusta. Nyt se on aina mun mukana (sydän). 




Pitää kiittää kyllä KAIKKIA rakkaita siitä, että olette kestäneet mun dieettihöpötyksiä ja nyt tätä suruaikaa. 



Tää yks ja monet monet muut <3

Tällaisina hetkinä sitä vaan on loppupeleissä niin kiitollinen siitä miten elämä on kuljettanut ja minkälaisia ihmisiä se on mukaan antanut. Kaikesta huolimatta - tästä tulee minun vuoteni.

Olisiko tämä sinun unelmien hääpuku?

$
0
0




Kyseessä on rakkaan ystäväni  Blue by Enzoanin kaunis hääpuku. Mekko on kokoa 36-38 ja takaa löytyy vetoketju sekä kaunis laahus. Puvun ovh 1100€ ja asiallisia tarjouksia otetaan vastaan. Puku on pesetetty ja huolella ja rakkaudella säilytetty. Puku sijaitsee Nastolassa ja sitä voi käydä siellä sovittamassa. 

Jos luulet, että tämä voisi olla sinun The Dress niin laita yhteydenotto lomakkeen kautta viestiä minulle tulemaan tai jätä yhteystietosi kommentteihin.

10 asiaa jotka pitäisi lailla kieltää kaikilta häävierailta

$
0
0
1. Valkoiset vaatteet. Oikeasti. Jos yhtään mietityttää, että onkohan tää mun mekkoa liian vaalea - älä pue sitä päällesi. Omasta mielestäni hyvä nyrkkisääntö on se, ettei pue mitään missä on valkoinen päävärinä päälle. Piste.




2. Myöhästyminen. Kutsussa lukee aika milloin pitäisi olla kirkossa. Eli ole mielellään siellä kymmenen minuuttia ennen, älä jälkeen. Jos VR jälleen kerran pettää ja myöhästyt niin jää suosiolla ulkopuolelle odottelemaan - älä paukkaa kesken vihkivalojen sisälle kirkon vinkuvista ovista.




3. "No nythän te sitten alatte tekemään niitä lapsia" ja muut (tyhmät) perheenlisäyskyselyt. Oikeasti. Itse henkilökohtaisesti aion poistaa häistäni jokaisen joka edes sivulauseessa mainitsee meidän lisääntymisaikeet. Muutenkin vieraiden kannattaa pikkasen harkita hyväntahtoisia kyselyjään/utelujaan... kaikki meistä kun ei omasta halustaan tai suuresta yrityksestä huolimattakaan niitä pikkuisia sinappitehtaita saa. Nii.



5. Turhan tiukka känni. Suomalaisiin häihin kuuluu poikkeuksetta se Kuningas Alkoholi. Yleensä se on vielä ilmaista. Ja tämähän se on suomalaisen kansan akilleen kantapää. Ilmainen viina. Älkää rakkaat häävieraat juoko silti kaksin käsin siinä pelossa että viina loppuu kesken. Todellisuudessa niitä hääviinoja juodaan vielä pikkujouluissakin (ehkä jopa seuraavana vappuna) pois nurkista. Lisäksi juhlat loppuu aika pian ja käteen jää vain hatarat muistikuvat, kipeä hiusraja ja hukkaan mennyt hotelliaamupala. Luultavasti kännissä potkii myös upouudet korkkarit pilalle ja suututtaa jonkun ystävänsä.




4.Ylipitkät/tylsät/nolaavat juhlapuheet. Onhan se kiva, että joku haluaa sanoa jotakin kaunista hääparista. Jos haluat pitää puheen niin valmistele se etukäteen, jotta kaikki säästytään "totanoinnii"-hokemilta ja pitkiltä hiljaisuuksilta. Ja vaikka tarina siitä, että morsiuspari on juonut ittensä "kerran Teneriffalla ittensä niin känniin että toinen heräsi alasti rannalta ja toinen putkasta" on kaveriporukassa vuosisadan hauskin juttu ei välttämättä naurata kaikkia. Varsinkaan mummoja ja ukkeja. Ja lisäksi, älä pidä puhetta jos olet tuhannen kännissä. Siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää vaikka kielenkanta varmasti silloin on notkeimmillaan.




6. Lapsien riehuminen. Ja en nyt tarkoita iloista leikkiä ja juoksentelua tai väsyitkua. Tarkoitan sitä, että liian monissa häissä (pikkukänniset) vanhemmat antaa lasten juosta sokerihumalassa päättömästi ympäri juhlapaikkaa. Pahimmassa tapauksessa lapset juoksevat häävalssin aikana ympyrää morsiusparin ympärillä. Tai joku Jussi-Petteri työntää naamansa joka kuvaan. Siellä nyt joku mamma sanoo, että helppohan mun on kun mulla ei ole lapsia. Ei ole joo. Mutta maailmassa on paljon aivan helvetin hyväkäytöksiä pikku-Terttuja jotka osaa odottaa vuoroaan ja pyytää kauniisti haluamaansa. Just sayin'.


7. Pakko vielä puuttua pukeutumiseen... eli liian paljastavat vaatteet/liian arkiset vaatteet/rumat vaatteet. Häät on kuitenkin juhlat. Älä siis tule farkuissa. Tai havaiji-paidassa. Älä pue päälle mitään missä on reikä. Peitä hartiat kirkossa. Kyllä - peitä ne! Ainoan poikkeuksen tehköön morsian. Kunnioita morsiusparin toivetta pukeutumiskoodista jos sellainen kutsussa mainitaan. Jos pukukoodi on esimerkiksi "all black" ja teikäläinen seisoo siellä juhlakansan keskellä kanariankeltaisessa mekossaan niin jopas on hyvä.




8. Morsiusparin omiminen. Morsiuspari varmasti parhaan mukaansa yrittää käydä kaikkien kolmen ja puolen sadan vieraan luona. Se, että roikkuu siinä peesissä jatkuvasti, haluaa yhteiskuvia ja kysellä kuulumisia sen seittämän sataa kertaa ei varmasti ole kivaa. Kenestäkään. Anna siis tilaa vaikka kyseessä olisikin se sun rakkaista rakkain pikkuserkku, jota et kolmeen vuoteen ole nähnyt ja haluaisit vaihtaa hänen kanssaan KAIKKI KUULUMISET. Nauti muiden ystävien/sukulaisten seurasta, hyvästä ruuasta ja juomasta sekä pidä muuten vaan kivaa. Älä stalkkaa.


9. Kutsujen kinuaminen. Jos kutsussa lukee vain sinun nimesi - vain sinut on kutsuttu. Jos siinä lukee sinun nimesi lisäksi avec voit ottaa Armaksesta viime viikonloppuna pokaamasi kultamussun mukaan. Jos siinä kutsussa sitten lukee sinun ja kultamussun nimet niin se ei silloin tarkoita että kaikki teidän viisi teini-ikäistä silmäterää tyttö/poikakavereineen olisi kutsuttu. Etsikää kutsusta siis perheineen merkintää. Älkää myöskään soittako kinutaksenne kutsua jollekin yhden illan jutullenne/perheenjäsenellenne/tms. Luulen, että morsiuspari on kyllä kutsunut juurikin ne ihmiset joiden toivoo juhlapäivänä olevan paikalla.


Lisäksi jos kutsussa lukee päivämäärä mihin mennessä olisi suotavaa ilmoittaa tulostaan, näin olisi suotavaa myös tehdä. Kohteliasta olisi ilmoittaa joka tapauksessa pääseekö paikalle vai ei. Älkää soitelko kaksi päivää ennen häitä että "hei täältä tullaan koko kaksitoista henkinen perhe". 



10. Naamanorsun vitulla oleminen. Ne ei ole sinun häät. Vaikka kuinka sinua ärsyttäisi kaiken maailman tuolileikit, morsiamen ryöstöt, ruuan odottaminen ja tyhmä bändi. Sen verran jokainen aikuinen ihminen osaa näytellä, että laittaa kauniin hymyn kasvoilleen, taputtaa leikeille ja tanssii humppaa sukulaispapan kanssa. Ja kehuu vuolaasti kuinka kyseessä oli ehdottomasti "kesän kauneimmat häät". Piste.




From Fat to semiFit to Fat to wannabeFit to Fat to Fit

$
0
0
Uhoan jatkuvasti että "tulen olemaan niin timmissä häissä", "perun häät jos en mahdu koon 38 mekkoon" ja että "teen mitä vaan että mahdun siihen pukuun". Jos katsoo mun ns onnistumisprosentteja dieettien suhteen niin ei hyvältä näytä... Terveisin Jojoilun (maailman) mestari.

Tämän viikon tiistaina vietettiin kansallista "älä laihduta"-päivää. Päivän tarkoituksena oli kiinnittää huomiota syömishäiriöihin. Olen pienen ikäni jojoillut tosi rajusti painoni kanssa ja vaikka se ei syömishäiriö olekaan niin ei se kyllä ihan tervettäkään ole. Mietin pitkään avaanko tätä aihetta hääblogissa ollenkaan, mutta menköön nyt....  


Ensimmäiset muistikuvat painontarkkailuun liittyvät ala-asteen terkkarilla käytiin ja perinteisiin painokäyräkommenteihin. En koskaan ole ollut mikään pikkulikka, mutta näin jälkeen päin kuvista katsottuna en mikään lihavakaan (vaikka semmoisena itseäni pidinkin). Olin urheiluluokalla, pelasin koripalloa ja lumilautailin. Ensimmäisiä kertoja taisin laihdutuskuurilla olla joskus ylä-asteikäisenä, mutta painon kanssa tappelu ja jojoilu alkoi kun muutin 18-vuotiaana kotoa. Oli jännää kun pääsi mäkkärille milloin vain ja aamupalaksi sai syödä sipsejä. Alkoholiakin kului aika kiitettävästi. Paino nousi aivan hallitsemattomasti. 

Kuvia minusta lihavana on todella vähän. Olen joko kieltäynyt kuvista, poistanut ne tai jotenkin onnistunut näyttämään kuvissa vain naamani. Postauksen läski-kuvat on kaiveltu internetin syövereistä, kavereiden facebookeista, eivätkä ole minkäänlaisessa aikajärjestyksessä.


 Huomatkaa hoikentava vyö. Ja taustalla kaveri.
Sitä ei näy koska olen niin lihava.

Olen kokeillut kaikki maailman dieetit kaalikeitoista, pussidieetteihin ja karppaukseen - saanut tulostakin - mutta aina lihonut kaikki ja vähän lisää takaisinkin. Olen aina ollut aktiivinen liikkumaan, mutta syönytkin sitten aivan yli tarpeideni. Heikkouteni on ehdottomasti aina ollut se, että kun syön epäterveellisesti niin syön niin viikkoja, päivät läpeensä. Muutamassa viikossa painoa saattoi tulla lisää vaikka kuusi kiloa.


Reilut kaksi vuotta sitten muutimme muutaman viikon varoitusajalla tänne Lahteen. Olin silloin "ihan ookoo" kunnossa, söin näennäisterveellisesti ja kävin jumpissa sekä spinningissä monta kertaa viikkoon. Uusi kaupunki, uusi työpaikka ja olematon sosiaalinen elämä tekivät tepposet ja aloin jälleen syömään. Vajaassa kahdessa kuukaudessa lihoin kahdeksan kiloa.




Ensimmäinen kevät täällä oli tuskainen. Paisuin paisumistaan, kunnes toukokuussa 2012 tuli stoppi. Marssin Lahden Fressille, otin jäsenyyden ja personal trainer paketin. Kesän aikana kevenin huomattavasti, koin salivalaistumisen ja ymmärsin säännöllisen ruokailun merkityksen.

Jälkeen päin ajateltuna 2012 ja 2013 olivat jojoilun kulta-aikaa. Laihduin, lihoin, laihduin. Välillä punnitsin ruuat millin tarkkaan ja välillä taas söin viikkoja päin helvettiä. Syksyllä 2013 kävin läpi Fitfarmin Bikini Challengen ja lokakuussa painoin vähemmän kuin koskaan. Tein 11 treeniä viikossa ja olin henkisesti ja fyysisesti ihan loppu, mutta näytin mielestäni pirun hyvältä. Sehän se on tärkeintä, eikö?

Bikini Challengen jälkeinen väsymys kostautui jälleen syömisenä. Kun kymmenen viikon tiristys oli ohi ja sai hölliä niin pappatunturi keuli ja kunnolla. Otin kaikki kilot jälleen takaisin loppuvuoden aikana.

Joulukuussa rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä Johannaan. Olin kuullut Johannasta jo aikapäivää sitten, mutta jotenkin kuuluminen "valmennustiimiin" kuullosti liian pelottavalta. "Siellä kisaajien keskellä tämmöinen yks pullamössö", miten minä sinne muka kuuluisin? 

Tammikuussa kuitenkin uskaltauduin tapaamiseen, jättimäiseen neuleeseen ja superhyperjoustaviin leggareihin verhoutuneena. Lopulta seisoin K&M:n naisten pukuhuoneessa alusvaatteisillani ja kuuntelin tuomiota. Johanna kertoi lempeästi ja kannustavasti mitä hyvää minun kropassani on, itse kun näin vain ne läskit.

Nyt viisi kuukautta myöhemmin mun elämä on muuttunut. Tämä kevät on kaikessa kauheudessaan opettanut minulle paljon elämän kauneudesta. Melkein 29 vuotta siihen meni että opin ymmärtämään, ettei vaa'an lukema määrittele minua ihmisenä. Olen myös ymmärtänyt ettei minun tarvitse laihduttaa, vaan minulla on etuoikeus ja mahdollisuus huolehtia vartalostani ja muokata sitä paremmaksi, vahvemmaksi ja kestävämmäksi.







...Ja nykyään nään itsessäni paljon muutakin kuin ne läskit :)

It's still on!

$
0
0
Viime talvi ja kevät olivat minulla hääsuunnittelun kulta-aikaa. Intoa puhkuen sain valtavan suuren osan suunnittelusta tehtyä, varattua hääpaikan ja kirkon sekä ostettua kaikki koristeet häitä varten. Kesäkuun mukana tuli (ne pirun) helteet, jotka saa minut muutenkin nuuduksiin ja hölläsin häähommista ihan tietoisesti. Minä vaivun kesäksi aina johonkin ihme koomaan. Minulla on aina kuuma ja hiuset hiestä märkänä vaikka vain istuisin varjossa. Iho on nihkeä, olo on nuutunut. Haluaisin vain rakentaa pesän eteiseen ilmalämpöpumpun alle ja nukkua siinä syksyyn saakka. Kesän aikana on tehty ainoastaan yksi iso hankinta (Facebookin seuraajat jo tietääkin...) häitä varten, mutta ei juurikaan muuta. Nyt kun ilmat viilenevät ja kesäriennot alkavat olla viittä vaille valmiita huomaan, että hääjututkin hiipivät takaisin mieleen. Blogi siis herää jälleen eloon!

Tässä minä ja Sissi näytetään pyllyä epäilijöille, jotka luulitte että blogi on kuopattu ja häät peruttu 

Tein tässä kesän aikana kyllä yhden mahtavan pikkulöydön! Olen siis etsiskellyt pahvisia tarjoilukuppeja häitä varten jo useamman kuukauden ajan. Ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, että kupit joita on ollut tarjolla, ovat olleet joko a) liian isoja b) liian pieniä c) väärän värisiä d) rumia e) kalliita . Kuolasin eräässä sisustusliikkeessäkin melkein täydellisten kippojen perään, mutta suolainen hinta (ja väärä väri) pisti kapuloista rattaisiin (noin euron kipale). 

Eräs päivä sitten satuin Prisman kertakäyttöastia osastolle ja mitä vanhat silmäni näkevätkään...


Kuten kunnon hirviömorsiammen kuuluu rynnistin hyllyä kohti ja aloin lappaa kippoja kärryyn. Kymmenen kippoa hintaan 89 senttiä. Kahdeksankymmentäyhdeksänsenttiä!!! Minä huusin hoosiannaa, kukkaro huusi hallelujaa ja muut asiakkaan katsoivat pimeäksi kun tämä "soon to be rouva"lappaa paketti toisensa jälkeen kärryyn iiihania, raidallisia pikkuisia kipposia. Myös Sulhon ilme oli ikuistamisen arvoinen kun kannoin näitä muovikassillisen kotiin...


Siinä ne nyt on. Meidän kipot. Se, mitä niiden sisällöksi tulee saa vielä jäädä salaisuudeksi...


Täällä siis ollaan! Beware, Bridezilla is back!

10 asiaa mitkä pitäisi kieltää lailla polttareissa

$
0
0
1. Morsiamen pukeminen idiootiksi. "Koditon juoppo"-polttarilookki ei kyllä ole kenenkään muun kuin sadististen ystävien mielestä "tosi kiva". Se, että puetaan morsian rumiin, epäsopiviin vaatteisiin on minun mielestäni yksinkertaisesti vanhanaikaista. Ja tyhmää. Teeman voi toteuttaa hyvällä maulla, hauskasti ja persoonallisesti ilman että morsiamen pitää kulkea julkisilla paikoilla kuin mikäkin narkkari.


2. Ei kunnioiteta morsiamen toiveita. Jos morsian on toivonut rauhallista mökkiviikonloppua niin ei kannata järjestää Hulabaloozaa paikallisessa kuppilassa, koska "sitä se Mirkku OIKEESTI haluaa". Jos morsian on taas toivonut biletystä maailmanlopun meiningillä niin ei toki kyllä kannata mennä Marttojen pitsin nypläys-iltapäiväänkään. 


3. Polttarikohteina museot voisi kieltää lailla. Kyllä. Olen kuullut sellaisenkin "ohjelman" suunnittelemisesta. Ei. Niissä voi käydä sitten vaikka häämatkalla. Jos kiinnostaa. Silloinkaan.



4. Tuoda sulhasta polttareihin. Yhteispolttarit. Mitä ihmettä?! Ehkä olen tässä mielessä tyhmä ja vanhanaikainen, mutta eikös polttareiden tarkoitus ole juuri juhlia ilman sitä tulevaa puolisoa?


5. Naama norsunvitulla olevat vieraat. Polttarit ovat ystävällesi toivottavasti ainutlaatuinen kokemus ja jos morsian on toivonut kalanperkauskurssia niin sinähän perkaat sitä kalaa nii maan pirusti hymy huulilla. Ja loppuun kehut miten oli kivaa. Ne ei ole sinun polttarisi.


6. Liian monen jutun tunkeminen polttari päivään. Se, että joku ottaa sekunttikellolla aikaa kauanko piknikillä voidaan istua tai se, että ei ole hetkeäkään aikaa vetää rauhassa henkeä päivän aikana on aivan helvetin uuvuttavaa. Kaikille. Ei se määrä van se laatu - myös polttariohjelmassa.


7. Polttarikustannuksista puhuminen morsiammen läsnäollessa. Yksinkertaisesti ne asiat ei kuulu juhlakalulle mitenkään. Raha-asiat pitäisi hoitaa kaikessa hiljaisuudessa etu- tai jälkikäteen. Nii.



8. Polttariohjelmassa pelkkiä leikkejä ja pelejä. Tai lautapelejä. Oikeasti. Ei olla lastentarhassa. Ehdottomasti kiellettyä on sanoa "nyt jos kerta lähdetään baariin niin jää kyllä nuo lautapelit pelaamatta". (Kyllä, olen kuullut näinkin sanottavan.)



9. Tavaran myyminen kadulla. Oikeasti. Jos halutaan "nolata" morsian tai laittaa se tekemään "hullunhauskoja" tehtäviä niin eikö siihen olisi mitään muuta tapaa kuin laittaa tyttöraukka kuuluttamaan torin kulmalle, että "täällä olisi piparia tarjolla" tai "haluatko ostaa pusun". Hehheh. Voisi laittaa morsmaikun kysymään vaikka ihmisiltä pitkän avioliiton salaisuutta tai avioliitto-neuvoja. Ihan ilman karkkeja, tikkareita tai keksejä. Tai niitä pusuja.


10. "Lähdetään viikoksi Karibian risteilylle ja ostetaan morsiammelle kultakylpy sekä timanttikorvikset". Elämää suuremmat polttarit, joihin kaikilla ei millään ole varaa. Omasta mielestäni ainakin olisi hirveän valitettavaa ja surullista jos joku ystävistäni jäisi omista polttareistani pois pelkästään kustannusten vuoksi. Tärkeintä polttareissa ei lopulta ole se mitä siellä tehdään, vaan ketä on paikalla.


Ja muistakaa....


Tale Of The Wedding Dress

$
0
0
Kävin ensimmäisen kerran sovittamassa hääpukuja. Kävin toisen kerran sovittamassa hääpukuja. Tilasin hääpuvun. Jotenkin kaikki kävi vaan (liian) helposti.

Olin henkisesti valmistautunut vähintään puoli vuotta kestävään projektiin jossa koluttaisi läpi niin Lahden, Helsingin kuin Tampereenkin morsiuspukuliikkeet. Näin sieluni silmin kuinka avuliaat myyjättäret repivät takahuoneestaan hiuksia päästään. Ja kuinka kaasot muuttavat Siperiaan ja vaihtavat puhelinnumeronsa. Kaikkein kirkkaimpana mielessäni loisti kuitenkin se, ettei äitin kanssa päästäisi yhteisymmärrykseen puvusta.



Meillä tuppaa äitin kanssa olemaan hyvin erilainen maku, varsinkin minun vaatetukseni suhteen. Tarkemmin kun ajattelen niin meillä on muka äitin kanssa erilainen maku kaikesta. Silti meiltä löytyy molempien kotoa suunninpiirtein samat sisustukset ja saatan viedä äitini kaapista vaatteita. Ja äiti minun kaapistani. Kaiken kukkuraksi olemme jo pitkään käyttäneet samaa hajuvettä. Voi Sulho parka. Joskus se totesikin, että olisihan se ihan mukava jos tuoksuisit joltakin muulta joskus kuin äidiltäsi. Ollaan äitin kanssa vielä niin saman näköisiäkin, että Sulho pystyy anoppiaan katsomalla näkemään tulevan vaimonsa 23 vuoden päästä. Kui siistiä?!

#tb pari vuotta taakse päin <3

Äiti ihastui ensimmäiseen pukuun jota kokeilin. Itse ohitin sen jossain ihme sumussa ja iskin silmäni eri yksilöön. Mikään ei reilun tunnin sovittelun jälkeen kuitenkaan tuntunut juuri sille oikealle ja lähdin kotiin takki tyhjänä. Kotona selailin kuvia joita liikkeessä otettiin ja katsoin huuli pyöreänä mekkoa johon olin eniten ihastunut.

Hyi. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Olisi pitänyt muuttaa sitä, tätä ja tuota. Eli ei. Katse kiinnittyi väkisin ensimmäiseen valokuvaan, ensimmäiseen mekkoon. MITEN MÄ EN OLLU TAJUNNU TÄTÄ?!


Palasin liikeeseen ystäväni/valmentajani Johannan kanssa viikkoa myöhemmin. Puin sen ensimmäisen mekon päälle ja tiesin että "this is it". En halunnut ottaa sitä pois päältä. Alkuperäistä ihastustani en halunnut enää edes sovittaa. Päätös oli tehty. Ja vielä sellainen mistä äitikin tykkäsi. Perfection. Äiti taitaa sittenkin olla aina oikeassa <3

Muistatteko lauseen "perun häät jos en mahdu koon 38 mekkoon"? Noh, näinhän nyt pääsi käymään, että mulle tilattiin puku koossa 44. Neljäkymmentäneljä. Kyllä. Sovitusmekko oli "pieni nelikymppinen" ja meni ihan mukavasti päälle. Vyötärössä olisi ollut vähän varaa ottaa poiskin, mutta ongelmaksi muodostui selkä. Salitreenit on ilmeisesti menneet perille, koska selkä on levinnyt ihan mukavasti. Onneksi Johanna oli sovituksessa mukana ja osasi arvioida mihin kropan kehitys kulkeutuu tässä tulevan vuoden aikana ja puvun koko arvioitiin sen perusteella. En halua alkaa hannaamaan salitreeneissä vaan sen takia, että puku saattaisi jäädä pieneksi. Enkä halua ottaa pientä pukua ja sitten todeta, että saumoja ei saakaan aukaistua tarpeeksi selän kohdalta. Enkä varsinkaan halua sitä selkäpersettä. Puku on siis kokoa 44 ja menen siinä naimisiin. Lohduttaudun sillä, että vyötärö toivottavasti vastaa kokoa 36/38.


Nyt vain odotellaan lokakuun puoliväliä ja pukua saapuvaksi. Suuri kiitos kaikesta Lahden Morsius- ja hääpukuliike Glamourille ja erityisesti Jennylle! Palvelu oli ensiluokkaista! Jenny kirjoittaa justsoglamourous-blogia ja suosittelen jokaista tulevaa morsianta lukemaan blogin alusta loppuun!


Viewing all 85 articles
Browse latest View live